Kuta beach

Gili saarien jälkeen lähdimme tutkiskelemaan hieman Lombokin saarta, josta en ollut kuullut ennen reissua juuri mitään. Saari on aikalailla Balin kokoinen, mutta turismi ei ole vielä ihan niin pitkälle kerennyt täällä levitä. Puhetta on kansainvälisen lentokentän rakentamisesta, joka olisi valmis vuonna 2012. Tämä todennäköisesti tuleekin tapahtumaan ja maata myydään ympäri saaren rantaviivaa kuin viimeistä päivää. Bali #2 on valmis. Lombokista itään löytyisi sitten Sumbawa, Komodoa, Floresia ja Sumba nimisiä saaria, joita olisi ollut kiva tutkia, mutta kun raha ja aika ovat esteenä niin täytyy nämä paratiisit jättää väliin.



Gili Trawangilta otettiin julkinen aamuvene takaisin Lombokin puolelle ja pistettiin hynttyyt yhteen jenkkiparin kanssa, joka oli suuntaamassa Kuta Beachille saaren eteläpuolelle surfausta harrastamaan. He olivat järjestäneet itselleen kyydin joten meidän ei tarvinnut kuin astua samaan autoon ja maksaa pieni väliraha vaivasta. Satamassa sain kokea harvinaisen vihamielisen vastaanoton kun pikkupennien perässä juoksevat kantajat ottivat väkisin matkalaukkuni veneestä, kantoivat sen 10 metriä, laskivat sen maahan käskystäni ja pyytivät muutamaa euroa tästä huikeasta vaivannäöstä. Ilmoitin tyynesti miehelle että rahaa ei tule tippumaan, koska en pyytänyt häntä mitään kantamaan. Mies saa kuitenkin tuekseen n. 5 jamppaa, jotka ovat kaikki sitä mieltä että rahat tänne. Ilmoitan miehille että voivat tunkea nenänsä matkamiehen perseeseen ja kannan laukkuni autolle. Siellä ne varmaan vieläkin miettii mitä tarkoitin.



Kuta beachillä sitten pyörittiin seuraavan viikon verran ja mahtavia maisemia siellä oli, mutta niitä en valitettavasti päässyt näkemään mahavaivojen takia. Kuta ei itsessään sisällä mitään surffattavaa rantaa vaan pitää ottaa prätkä alle ja kaahailla joko länteen tai itään tunnin verran päästäkseen sopivan breakin pariin. Mutta toki Kutassa on ranta mitä valvoo paikallinen sarongimafia rautaisella otteella. Kukaan rannalla loikoilija ei voi välttyä heidän katseiltaan ja kun yksi sinut huomaa, olet kohta 12 ympäröimänä. Kaikki tosin myyvät samaa tavaraa joten sisäistä kilpailua on myös ilmassa.



Paras muisto paikasta jäi kuitenkin mieleen kalastajalasten takia, jotka uhraavat hyvän siivun päivästä keräten erikoista merilevää rantavesistä joka päätyy päivän päätteeksi perheen suuhun. Vaikka vakavaa työtä lapset tekevätkin niin on silti ihailtava kuinka he ovat tehneet siitä erittäin leikkisän näköistä hommaa.

Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/