Kuta beach

Gili saarien jälkeen lähdimme tutkiskelemaan hieman Lombokin saarta, josta en ollut kuullut ennen reissua juuri mitään. Saari on aikalailla Balin kokoinen, mutta turismi ei ole vielä ihan niin pitkälle kerennyt täällä levitä. Puhetta on kansainvälisen lentokentän rakentamisesta, joka olisi valmis vuonna 2012. Tämä todennäköisesti tuleekin tapahtumaan ja maata myydään ympäri saaren rantaviivaa kuin viimeistä päivää. Bali #2 on valmis. Lombokista itään löytyisi sitten Sumbawa, Komodoa, Floresia ja Sumba nimisiä saaria, joita olisi ollut kiva tutkia, mutta kun raha ja aika ovat esteenä niin täytyy nämä paratiisit jättää väliin.



Gili Trawangilta otettiin julkinen aamuvene takaisin Lombokin puolelle ja pistettiin hynttyyt yhteen jenkkiparin kanssa, joka oli suuntaamassa Kuta Beachille saaren eteläpuolelle surfausta harrastamaan. He olivat järjestäneet itselleen kyydin joten meidän ei tarvinnut kuin astua samaan autoon ja maksaa pieni väliraha vaivasta. Satamassa sain kokea harvinaisen vihamielisen vastaanoton kun pikkupennien perässä juoksevat kantajat ottivat väkisin matkalaukkuni veneestä, kantoivat sen 10 metriä, laskivat sen maahan käskystäni ja pyytivät muutamaa euroa tästä huikeasta vaivannäöstä. Ilmoitin tyynesti miehelle että rahaa ei tule tippumaan, koska en pyytänyt häntä mitään kantamaan. Mies saa kuitenkin tuekseen n. 5 jamppaa, jotka ovat kaikki sitä mieltä että rahat tänne. Ilmoitan miehille että voivat tunkea nenänsä matkamiehen perseeseen ja kannan laukkuni autolle. Siellä ne varmaan vieläkin miettii mitä tarkoitin.



Kuta beachillä sitten pyörittiin seuraavan viikon verran ja mahtavia maisemia siellä oli, mutta niitä en valitettavasti päässyt näkemään mahavaivojen takia. Kuta ei itsessään sisällä mitään surffattavaa rantaa vaan pitää ottaa prätkä alle ja kaahailla joko länteen tai itään tunnin verran päästäkseen sopivan breakin pariin. Mutta toki Kutassa on ranta mitä valvoo paikallinen sarongimafia rautaisella otteella. Kukaan rannalla loikoilija ei voi välttyä heidän katseiltaan ja kun yksi sinut huomaa, olet kohta 12 ympäröimänä. Kaikki tosin myyvät samaa tavaraa joten sisäistä kilpailua on myös ilmassa.



Paras muisto paikasta jäi kuitenkin mieleen kalastajalasten takia, jotka uhraavat hyvän siivun päivästä keräten erikoista merilevää rantavesistä joka päätyy päivän päätteeksi perheen suuhun. Vaikka vakavaa työtä lapset tekevätkin niin on silti ihailtava kuinka he ovat tehneet siitä erittäin leikkisän näköistä hommaa.

Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/

Indonesia ilman yhdyssanoja

Kolme viikkoa vierähtää nopeasti kun näkökenttään mahtuu vain upeita rantoja, mahtavia auringonlaskuja ja tottakai miljoona surffilautaa. Balilla ollaan ja tietojen mukaan n. 80% ihmisistä jotka matkustavat Indonesiaan vierailevat ainoastaan tällä saarella kaikista 16 000 vaihtoehdosta.



Singaporen jälkeen piti taas tottua siihen tuttuun häsläykseen mitä näkee läpi Kaakkois-Aasian jatkuvasti. Lentokentällä taksikuskit huutavat kilpaa ja heidän mukaan mitään busseja pääturistikeskukseen (Kuta) ei ole. Eipä tarvitse kävellä kuin 500 metriä lentokentän ulkopuolelle niin löytyy käteviä minibusseja joita paikalliset käyttävät liikkumiseen. Kutalle pääsee tämmöisen kyydissä 1/20 osalla hinnasta jonka maksaa taksilla eli ihan bueno. Bali on kyllä ollut turistien suosiossa jo niin kauan, että mitään perinteikästä Indonesiaa täältä on turha hakea. Kadut ovat täynnä juopuneita aussisurffaajia ja niiden tyttöystäviä ja rihkamakamaa myydään kuin viimeistä päivää. Meininki muistuttaa hieman Bangkokkia. Ei täällä Kutalla ainakaan kovin kauan viihtyisi jos ei surffausta ole tullut opettelemaan tuolle santapohjaiselle beach breakille.



Viimyimme siis Kutalla vain muutaman päivän ja päätimme suunnata Padang Baihin hieman rauhallisemman meiningin toivoissa. Siellä meitä oli vastassa nuoren tytön kanssa matkustava hollantilaispari johon Sas oli törmännyt jo muutaman kerran Thaimaassa. Hyvässä seurassa sitten käytiin rauhallisilla biitseillä, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin paikallista Rose-viiniä joka tarjoiltiin vanhasta valkoviinipullosta. Joukon nuorin täytyi olla yksivalokuvauksellisimmista lapsista mitä olen ikinä nähnyt eikä häntä kamerat tuntuneet yhtään haittaavan. Maininnan arvoinen paikallinen ruoka on Gado Gado, joka on periaatteessa pähkinäkastikkeella kuorutettu salaatti.



Jätimme pariskunnan lapsineen parin päivän jälkeen ja suuntasimme seuraavaksi Lombokin puolelle lautalla josta oli tarkoitus mennä Gili -saarille chillailemaan. Lautta oli halpa, hidas ja tottakai myöhästyi aikataulusta useamman tunnin verran kun toisen lautan laskusilta remppaili toisessa päässä, jumittaen kaiken muun liikenteen. Jouduimme viettämään yön Senggigissä, joka on Lombokin kehittynein turistikaupunki, mutta eipä me sitä jääty ihmettelemään vaan suunnattiin heti aamulla toiselle satamalle. Tie kulki mutkaisesti pitkin rantaviivaa jonka varrelta löytyi useita turismin koskemattomia rantoja - loistava vaihtoehto niille jotka vuokraavat pyörän.



Gili saaret koostuvat kolmesta pienestä saaresta joista jokainen on noin kilometrin läpimitaltaan. Gili Trawangan on suurin, Gili Meno paras snorkalaukselle ja Gili Air rauhallisin, jonne me suuntasimme aluksi. Sähköt saarille oli vedetty mutta kaikki bensalla kulkevat kulupelit oli päätetty jättää vastarannalle odottamaan parempia päiviä - täällä kuljetaan hevosvankkureilla (joissa on kulkuset ja pelletorvi)! Kirkkaat vedet vetävät tänne myös muutamia turisteja, mutta mistään Kutasta ei ole kysymys. Auringonnousut ja laskut ovat kummatkin näkemisen arvoisia ja merituuli pitää ilman raikkaana. Trawangan on hieman vilkkaampi ja bileitä pidetään pitkin viikonloppua klubeiksi itseään siteraavissa rantakahviloissa. Täällä voisi viettää viikon tai kaksi tekemättä mitään.

Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/

Singaporeallas

Kuinka mukavaa onkaan olla hetkinen sivistyksen parissa. Siellä missä kaikki toimii, kaikki on ilmastoitu (jopa paikallisbussit) ja kaikki on perkeleen kallista. Singapore tarjoaa hieman vaihtelua tähän Kaakkois-Aasian kaottiseen meininkiin tosin Malesia ei kovin hektinen ollut.



Onnistuimme säästämään muutaman pennin majoituksessa yöpymällä Couchsurfingin kautta järjestytyssä yösijassa kaupunki/valtion itäisessä osissa. Kyse ei ollut tosin mistään slummeilusta. Todellisuudessa yösijamme oli verrattavasissa tasokkaaseen hotelliin omineen uima-altaineen, saleineen, keittiö, TV tuhannella kanavalla, mukavat näkymät ikkunasta ja tottakai loistavat hostit! Irvin ja Eunice ovat kolmekymppinen pari jotka ovat opiskelleet Englannissa ja Yhdysvalloissa, kirjahyllystä löytyvien eepposten perusteella eivät he mitään tavan tallaajia ole ja juttu luistikin hyvin välillämme. www.couchsurfing.com on kasvanut räjähdysmäisesti viime aikoina. Liityin itse sivustolle viime vuoden kesäkuussa jolloin ympäri maailmaa löytyi n. 250 000 sohvaa. Reiluhko vuosi myöhemmin sohvia on tarjolla 660 000 ja luku kasvaa päivittäin 1000 uudella sohvalla. Idea perustuu kaikenlisäksi siihen että isännät ja vieraat jättävät toisistaan mielipiteen sivustolle joten lusmuilijat ja huijarit eivät pitkälle pötki. Kuinka ja miten hotellit pystyvät vastaamaan kaikkeen tähän ilmaiseen tarjontaan tulevaisuudessa?



Kaupungissa liikuttiin busseilla, jotka kustansivat per suunta jotain 50 sentin ja euron väliltä. Kiinalaiset ja intialaiset korttelit on nyt nähty useampaan kertaan eivätkä ne mitään uutta oikeastaan tarjoa. Seremonia siellä, temppeli täällä. Yksi huomattava erilaisuus on kuitenkin se että täällä ei tarkoittaa myös ei paikallisille. Taksikuski saattaa kysäistä ohimennen jos kyytiä tarvii, mutta ajelee samantien tiehensä jos vastaat ei kiitos. Katukauppiaiden kanssa sama juttu.



Rafels Hotellissa piti käydä ne aidot Singapore Slingit maistamassa ja elämys oli valtava pettymys. Paikka oli täysi turisti luukku, jossa palvelu oli kehnoa, sisään pääsi shortseissa ja t-paidoissa vaikka paikan pitäisi olla helvetin tasokas ja kaikkialla lojui pähkinöitä??? Pähkinäkuoria lojui pitkin maata kuin elefanttilauma olisi viettänyt huviviikon puuhamaassa. Eläintarhat ja muut jätettiinkin sitten väliin, mutta isännille sentään kokkailtiin loistavat Spagetti Carbonarat omatekoisen valkosipulivoileipien kera italilaisittain loistavan tyttöystävän opastuksella. Kerrassaan loistava paikka vaikka paljoa ei kerettykkään nähdä.



Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/