Singaporen jälkeen piti taas tottua siihen tuttuun häsläykseen mitä näkee läpi Kaakkois-Aasian jatkuvasti. Lentokentällä taksikuskit huutavat kilpaa ja heidän mukaan mitään busseja pääturistikeskukseen (Kuta) ei ole. Eipä tarvitse kävellä kuin 500 metriä lentokentän ulkopuolelle niin löytyy käteviä minibusseja joita paikalliset käyttävät liikkumiseen. Kutalle pääsee tämmöisen kyydissä 1/20 osalla hinnasta jonka maksaa taksilla eli ihan bueno. Bali on kyllä ollut turistien suosiossa jo niin kauan, että mitään perinteikästä Indonesiaa täältä on turha hakea. Kadut ovat täynnä juopuneita aussisurffaajia ja niiden tyttöystäviä ja rihkamakamaa myydään kuin viimeistä päivää. Meininki muistuttaa hieman Bangkokkia. Ei täällä Kutalla ainakaan kovin kauan viihtyisi jos ei surffausta ole tullut opettelemaan tuolle santapohjaiselle beach breakille.
Viimyimme siis Kutalla vain muutaman päivän ja päätimme suunnata Padang Baihin hieman rauhallisemman meiningin toivoissa. Siellä meitä oli vastassa nuoren tytön kanssa matkustava hollantilaispari johon Sas oli törmännyt jo muutaman kerran Thaimaassa. Hyvässä seurassa sitten käytiin rauhallisilla biitseillä, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin paikallista Rose-viiniä joka tarjoiltiin vanhasta valkoviinipullosta. Joukon nuorin täytyi olla yksivalokuvauksellisimmista lapsista mitä olen ikinä nähnyt eikä häntä kamerat tuntuneet yhtään haittaavan. Maininnan arvoinen paikallinen ruoka on Gado Gado, joka on periaatteessa pähkinäkastikkeella kuorutettu salaatti.
Jätimme pariskunnan lapsineen parin päivän jälkeen ja suuntasimme seuraavaksi Lombokin puolelle lautalla josta oli tarkoitus mennä Gili -saarille chillailemaan. Lautta oli halpa, hidas ja tottakai myöhästyi aikataulusta useamman tunnin verran kun toisen lautan laskusilta remppaili toisessa päässä, jumittaen kaiken muun liikenteen. Jouduimme viettämään yön Senggigissä, joka on Lombokin kehittynein turistikaupunki, mutta eipä me sitä jääty ihmettelemään vaan suunnattiin heti aamulla toiselle satamalle. Tie kulki mutkaisesti pitkin rantaviivaa jonka varrelta löytyi useita turismin koskemattomia rantoja - loistava vaihtoehto niille jotka vuokraavat pyörän.
Gili saaret koostuvat kolmesta pienestä saaresta joista jokainen on noin kilometrin läpimitaltaan. Gili Trawangan on suurin, Gili Meno paras snorkalaukselle ja Gili Air rauhallisin, jonne me suuntasimme aluksi. Sähköt saarille oli vedetty mutta kaikki bensalla kulkevat kulupelit oli päätetty jättää vastarannalle odottamaan parempia päiviä - täällä kuljetaan hevosvankkureilla (joissa on kulkuset ja pelletorvi)! Kirkkaat vedet vetävät tänne myös muutamia turisteja, mutta mistään Kutasta ei ole kysymys. Auringonnousut ja laskut ovat kummatkin näkemisen arvoisia ja merituuli pitää ilman raikkaana. Trawangan on hieman vilkkaampi ja bileitä pidetään pitkin viikonloppua klubeiksi itseään siteraavissa rantakahviloissa. Täällä voisi viettää viikon tai kaksi tekemättä mitään.
Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/
No comments:
Post a Comment