Liukuhihna-Sushi

Temppeleita kerrakseen. Taytyy nyt jalkikateen myontaa etteivat Kyoton ja Naran tapaiset kulttuurinahtavyydet olleet omaan makuuni valtavista temppelivalikoimista huolimattaaan. Kaikki nayttivat vaan niin paljon toisiltaan etta neljannen temppelin jalkeen oli lahinna turruttavaa seurata turistimassojen vyorymista paikasta toiseen. Katsokaa galleriani lapi ja paattakaa itse onko niissa jotain eroa.



Enemman minulta arvostusta saivat satunnaiset patsaat ja puutarhat. Myos Manga museo ja geisha korneri kaupungin itapuolella olivat mielyttavampia kokemuksia kuin yksikaan temppeli. Itse olin kuvitellut kokoajan geishojen olevan vaikea kuvauksen kohde silla eihan nailla korkeakoulutetuilla viihdyttajilla pitaisia olla aikaa jokaiselle kaduntallaajalle. Lahdin kuitenkin kokeilemaan onnea ja kysyin ensimmaiselta geishalta natisti japaniksi kuvauslupaa ja tytto poseerasi oikein mielellaan kameran edessa.



Nara osoittautui Kyoton pienoisversioksi missa geishat oli vaihdettu kauriisiin, jotka metsastivat niille tarkoitettuja kekseja itkevilta japanilaisilta pikku lapsilta. Vanhemmat antoivat esikoisensa mielihyvin villielainten runtelamaksi ja nauroivat makeasti paalle. Yhdyin nauruun. Kauriiden ja temppeleiden lisaksi kaupungilla on mukava kukkula jolle kiipesin iltapaivan ratoksi.



Osakasta en paljoa voi sanoa mutta sohvasurfaus isantani Seatle pari Brian ja Renata olivat erittain mukavia ja kavimme hieman liukuhihnan luona sushilla ja maistelimme mustekalapalloja. Paatin viimeisina paivina kokeilla onnea Himejin valtavan linnan kanssa joka oli sailynyt kunnossa 1600-luvulta lahtien. Paikka olisi varmasti ollut viehattava jos se ei olisi ollut tavallinen turistirysa taynna jenkkeja ja sakemanneja jotka kavelevat nateissa riveissa pitkin ohjattua reittia. En voi suositella jollei paikalle saavu todella aikaisin.



Turistimestoihin taysin kyllastyneena yritin etsia hieman erikoisemman paikan jossa vierailla ja loysin kirjasta kylpylan Kansain etelaosista, jossa ei tahan vuoden aikaan pitaisi paljon valkonaamoja liikkua. Iltajunaan astuminen kuitenkin sai uuden kaanteen kun konduktoori kysyi lippua ja ilmoitti ettei talla lipulla tulla tahan junaan vaan on kaytettava paikallisjunia 3 vaihdon kautta. Kello laheni ilta kahdeksaa joten jatetaan se valiin ja mennaan manga kissaan nukkumaan. Seuraava vaihtoehto oli valtava silta Kobe kaupungin vieressa joten suuntasin sinne. Kaupungissa oli paljon San Francisco fiilista merituulien, kitaroita soittavien japanilaisten ja valtavan sillan ansiosta. Nahtavyyksia oli kiva katsella maistellen miniatyyripakkauksissa olevaa olutta ja mansikoita. Seuraavaksi onkin vuorossa Vietnam. Lisaa sielta!



Lisaa kuvia osoitteesssa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/

Junanvaihtorumba

Oli aika jättää jättiläismäinen Tokion metropoli taakse ja etsiä hieman sielunrauhaa toisaalta. Ensiksi piti kuitenkin hoitaa parranajo pois alta, sillä se hyvännäköisyys rupesi lähenemään loppusuoraa. Japani ei tunnetusti ole kuuluisa parrakkaista miehistä, joten homma oli hoidettava itse. Budjetoinnin takia ei mitään tuliteräistä parranajokonetta tulla hommaamaan ja leipäveitsellä en partaani hirveästi koskisi. Paras vaihtoehto vaihtoehtojen puuttuessa oli 1000 yenilla lähtevä partahöylä, jonka toisessa päässä lymyilee pattereilla pyörivä parranajokone. Ainut haitta puoli vehkeessä oli että leikkuu kestää lähes tunnin.



Olin hommannut junaliput, joilla voi kulkea ympäri maata 5 erillisen päivän ajan maksamalla vaivaiset 70 euroa (take that VR). Lipun oikeudet kuitenkin rajoittuvat paikallisliikenteeseen, joten täysin vailla haittapuolia ne eivät ole. Luotijunalla Tokiosta Kyotoon kestää 2 tuntia 20 minuuttia ilman vaihtoja ja vastaava matka paikallisjunilla kestää 9 tuntia ja sisältää 5 vaihtoa. Toisaalta Luotijuna maksaa jo itsessään lähemmäs 85 euroa.. Matkasuunnitelmissa on myös Osaka ja Hijemi, joten halpuus ratkaisee!



Junamatkan aikana oli loistava mahdollisuus kehittää japaninkielentaitoa ja paikallisten kanssamatkustajien kanssa saatiinkin hyvät naurut aikaiseksi lähes mistä vain. Fuji vuorenkin onnistuin spottaamaan, sillä reitti Kyotoon kulkeen Fuji kaupungin ohi. Alunperin aikeissa oli kiivetä kyseiselle kukkulalle, mutta ajoitus ei olisi voinut olla huonompi. Jää- ja lumipeite, vuoristomajat kiinni ja viime vuosina sattuneet traagiset kuolemat samaisena vuodenaikana kehoittivat minua jäämään rannalle ruikuttamaan.



Lähdin kokeilemaan mahdotonta ja eksyin Kyotoon ilman minkäänlaista yösijavarausta. Sitä saa mitä tilaa ja tässä tapauksessa ruokalautanen ammotti tyhjyyttään kaikkien halppismestojen täyttyessä kirsikkapuuihin villiintyneistä samsonauteista. Jotain siellä luurin toisessa päässä kukinnoista puhuivat. Hihaan mahtui kuitenkin yksi ässä, jota ei vielä ollut käytetty reissun aikana ja suunnistin lähimpään Internet-kahvilaan. Japanilaisilta jää välillä viimeinen juna kotiin saavuttamatta ja silloin on oiva idea tulla nukkumaan se darra pois tälläisiin mestoihin, joissa 20 eurolla saat oleskella 12 tuntia, käyttää rajattomasti nettiä ja virvoitusjuomia on saatavilla tyynyn kyytipojaksi. On aika laittaa unta palloon ja metsästää huomenna geisha.

Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/

Ylikuorma-auto

Konichiwa, Domo, Sumimasen jne. Japanissa ollaan ja vaikka vasta muutama päivä on takana, tuntuu että kokemuksia on jo suuren jätesäkin verran. On vaikea päättää edes mistä aloittaa, mutta ehkä aikajärjestyksen mukainen eteneminen on paras optio. Lento Shanghaista sujui moitteettomasti ja koneessa tarjottu japanilaistyylinen ruoka oli erittäin hyvin onnistunut. Kun koneen renkaat koskettivat Tokyo-Narita lentokentän kiitorataa, räjähti kuulokkeista soimaan Deep Purplen - Woman from Tokyo. Japanissa ollaan!



Naritalta otetaan nopea juna keskustaan, mutta olin päättänyt jättää pilvenpiirtäjien ihmettelyn siihen vaiheeseen jolloin ei ole rinkkaa enää selässä. Joten seikkailen metroasemien läpi suoraan kaukaiseen Wakoshin kaupunkiin, joka on osa suurempaa Tokiota ja n. 20 minuutin päässä keskustasta. Ensimmäinen päivä meni odotteluksi sillä isäntä ja muut vieraat saapuivat kotiin vasta 00.00 aikohin. Pienen tutustumiskierroksen jälkeen oli nukkumaanmenoaika ja se innolla seuraavaa aamua odottamaan.



Sunnuntai käynnistyi lähtemällä tutustumaan Harajukun kaupunginosaa, joka on tunnettu Cosplay ihmisistään. Tokion lähiöistä kajahtavat koulukiusatut kerääntyvät viikonloppuisin ja arki-iltoina tänne toinen toistaan erikoisimmissa asuissa ilmaisemaan itseään ja siinä sivussa joutuvat tuhansien turistien valokuvaamaksi. Paikalla pyörii hahmoja japanilaisista sarjakuvista, piirretyistä ja muutama jenkkihahmokin on nähtävissä. Harajukun vierestä löytyy suuri Yuyuji puisto, josta voit löytää vapaita taiteilijoita tekemässä juuri sitä omaa juttuaan. Rumpuja, jonglöörejä, steppaajia, footbagaajia, bmx jengiä, skeittaajia, hyppynaruja, kitaroita ja tietenkin Tokyo Rockabilly Club joka heittää tanssikoregrafioita vanhojen hittien tahtiin. Tukka täynnä kenkälankkia, läpeensäkulutetut rokkari-buutsit jalkaan ja hyppypotkuja viskomaan!



Maanantaina oli vuorossa Akihabaran elektroniikka/manga alue, joka täyttyy päivittäin kymmenistä tuhansista nörteistä joiden suurimmat meriitit näkyvät heidän pelatessa vanhoilla kolikkopelillä Tekken 3:sta. Ohjaustatit ottavat osumaa ja pelihallit täyttyvät klassisten marioden ja zeldojen äänistä. Paikka onkin täytetty kaikenlaisella elektroniikalla, mitä jokaisen keskiverto suomalaisen kodista löytyy ja vanhentuneita tavaroita myydään uudelleen pilkkahinnoilla. Virranjakajoiden huutaessa hoosiannaa voi käydä ihastelemassa kaikenmaailman leluja, pukuja ja sankarihahmojen pienoismalleja, joita on levitelty ympäriinsä kuusikerroksisiin myyntitiloihin. Löytyy aitoa Darth Vader kypärää, Dragon Ball Z hahmojen irrallisia käsiä, jalkoja ja päitä omissa pienissä muovipusseissa ja tottakai, Godzilla kaikessa komeudessaan.



Myös manga, porno ja hentai eli manga-kuvitetut pornot ovat asettuneet aloilleen Akihabaralle. Pienoismallejen tapaan mangakauppoja löytyy pienistä rotankoloista kuusikerroksisiin jättiläisiin, jotka ovat omistettu kokonaan yhdelle tuotealueelle. Aiheita on aina pikkupoijille ja tytöille suunnatuista Hamtarosta sukkahousubondageen niille vanhemmille ihmisille. Pornopuolella mennään saman kaavan mukaan. Seuraavaksi piti ihmetellä Tokion älyttömiä ihmismassoja ehkäpä maailman kuvatuimmalla risteyksellä Shubuyalla ja 3 miljoonaa ihmistä läpi päivässä vievää Shinjuku metroasemaa. Illan kruunasi vierailu Shinjukun pilvenpiirtäjä osiolla, jossa voi ilmaiseksi käydä katselemassa maisemia 29. kerroksessa Buildingin luona ja suunnata sitten vertaamaan näkymiä Park Haytt Toweriin, jonka Peak Bar sijaitsee 41:ssä kerroksessa. Elämä on tuntuu hyvältä näissä korkeuksissa, joten tilaan yhden Guinness
tuopin ja palan kakkua. Ei paljon harmita 40 euron päivä menot katsellessa ulos ikkunasta loputtomiin jatkuvia valojonoja.



Seuraavaksi oli vuorossa välipäivä lepuuttaen jalkoja ja seuraavana aamuna ylös 5.30, jotteivät suuret kalamarkkinat Tsujikillä jäisi väliin. Väsynyt ruumis raahautuu metroasemalle odottamaan n. 50 minuutin pituista matkaa tuoreen kalan mekkaan. Ulkoreunoilla meininki näyttää hiljaiselta 7.30 aikoihin, mutta päämyyntirakennukselle päästessä on hulabaloo vielä käynnissä. Jälleen kerran Tokio ei petä, täältä löytyy paljon ja enemmän. On mustekalaa, tonnikalaa, rapuja, äyriäisiä ja veren seassa lilluvia kalalajeja joita ei pysty tunnistamaan. Trukkikuskien kaahailua väistellessä voi kuitenkin huomata, että paikka on hyvin tuuletettu sillä etovat hajut ovat poissa vaikka lattia täynnä kalanpyrstöjä onkin. Päivä tuntuu jo pitkältä vaikka kello näyttää puoli yhdeksää. Lisää lepoa tarvitaan ja ehkäpä vierailu paikallisessa kylpylässä tekisi terää.



Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/

Pieni listaa..

asioista jotka saavat minut iloiseksi. Shanghai on hyvä esikuva modernista Kiinasta ja sen kulttuurinen tarjonta rajoittuu loistavien ravintoloiden ja klubien luomiin elämyksiin ja Kiinan sykkivään kasvubuumiin, joka on edelleen hyvin nähtävissä tänäkin päivänä. Unohtumattomia bileitä on kyllä täällä vietetty viehkeiden kotibileiden ja röyhkeiden polkkabaarien välillä. Mainittakoon nyt Zapatas (tunti ilmaista kaljaa maanantaisin), Logos (pieni tunnelmallinen klubi) ja The Shelter (pommisuojaan rakennettu matalakattoinen klubi). Pullonpohjien tarjoama hetkittäinen ilo ja unhola vaihtuu kuitenkin lähes aina seuraavan aamun päänsärkyyn ja siksi onkin hyvä tehdä lista asioista, jotka saavat naaman vienoon hymyyn. Tässä omani ei missään erikoisessa järjestyksessä:

- ne harvat kerrat kun kokkailen ystävieni kanssa
- vastaleikatun ruohon tuoksu
- kuinka aurinko värjää kaiken oranssiksi vähän ennen auringonlaskua
- luominen
- suunnittelu ja järjesteleminen
- huoneet joissa on korkea katto tai tyylikäs valaistus (niiden yhtälö vielä parempi)
- tehdä ihmiset onnelliseksi
- koskettaa tähtiä aamuyön hiljaisina tunteina
- itkeä
- ilveillä
- Snickers suklaapatukat
- kuinka tyttöystäväni vastaa hymyyni.
- Steven Sodebergin elokuvissa käytetty valaistus
- sarjakuvista
- kaiken photoshoppaaminen
- miltä puulattia tuntuu jalkojen alla
- Jack Johnosonin Taylor biisin intro
- miniatyyrien maalaaminen
- suomalainen kesä
- isäni tekemät ruuat (vanha laivaston kokki tietää hommansa)
- kun tositarinat yltävät fiktion yläpuolelle
- purjehtiminen
- Vevey - Montreo välinen rantaviiva Sveitsissä
- vanhempani ja heidän jatkuva luottamuus minuun
- Alicanten pienet klubit
- aloittaa uusi seikkailu

Siinä palanen minusta ja lisää varmasti pystyisi listaan keräämään, mutta tämä riittäköön. Seuraavan kerran kuulette minusta Japanin aikaan!