"It's always good to go out with a bang". Reissumittari alkaa ollu lopussa, mutta viimeiseksi kohteeksi ei jätetty maata minkä läpi voisi kävellä ilman yllättymättä. Olemme nyt olleet Madagascarilla jo pari viikkoa ja olen otettu uskomattoman positiivisesti maan tarjonnasta. Pääkaupunki Antananarivo (tuttavallisemmin Tana) on kuin hiilikuitukopio vanhasta ranskalaisesta vuoristokylästä painovoimaa haastavien mäkien, renesanssiaikaisten kirkkojen, pienillä sivukujilla piileskelevien markkinoiden ja 50-luvulla tänne roudattujen Citroën 2CVsten ansioista jotka toimivat paikallisten taksikuskien ammattivarusteena. Ihmiset ovat uskomattoman mukavia ja rauhallisia vaikka englannin kielestä ei hajua olekkaan. Aasialaisten sukujuurten erottuessa lähes jokaisen paikallisen kasvonpiirteistä ja pituudesta on helppo ymmärtää miksi he eivät pidä itseään afrikkalaisina.
Seikkailtuamme pari päivää Tanassa siirrymme maan tunnetuimpaan luonnonpuistoon Andasibe/Mantadia tunnustelemaan ensimmäisiä lemuri kokemuksia. Jos tiedemiehiin on uskominen niin Madagascar irtosi Afrikasta 165 miljoona vuotta sitten antaen tälle tilaisuuden kehittää oma erikoinen flora ja fauna tulevien vuosien ajan. Tuloksena on varsinain biodiversiteettitulivuori vailla vertaista. Yli kymmenentuhatta natiivia kasvilajia ja sadoittain eri nisäkäs-, matelija- ja lintulajeja, joista kuuluisimpia ovat varmasti lemurit. Sademetsissä seikkailessa oli mahdollista nähdä
pienessä ajassa mm. värikäs Diademed Sifaka, isoja laumoja vaeltavia Common Brown Lemur ja Indrejä jotka kommunikoivat keskenään valaiden kaikuääntä muistuttavilla äänillä. Vierailimme myös Vakona Lodgen yksityisessä reservissä jossa aikoinaan lemmikeiksi otettuja lemureita oli tuotu opettelemaan takaisin metsien tavoille. Olihan se hauskaa saada lemuri jos toinen seisomaan pääsi päällä.
Muutaman vietetyn päivän ja suuren määrän guava mehua jälkeen palasimme Tanaan suunnittelemaan reittiämme pohjoiseen josta lentomme takaisin Eurooppaan tulisi olemaan. Päädyimme tulokseen jossa vierailemme toisessa kansallispuistossa Ankarafantsikassa katsastamassa Coquerel's sifakaa ja viettämään muutaman välipäivän rauhallisessa Mahajangan rannikkokaupungissa ennen kuin siirtyisimme viettämää viimeistä viikkoa Nosy Ben paratiisisaarelle.
Valitettavasti en saanut lisättyä valokuvia Picasaan joten niitä joutuu vielä hetken odottamaan. Seuraavan kerran kirjotain todennäköisesti Suomesta kunhan juhannuksen vietosta ollaan selvitty.
Wednesday, June 15, 2011
Wednesday, June 8, 2011
Sohvien surffaaja
Olen ollut Kapkaupungissa yli kaksi viikkoa ja en maksanut oleskelustani siellä yhtäkään senttiä. Ei, en ole telttaillut pöytävuoren pienissä luolissa tai uinunut ostoskeskusten valtavissa vessoissa siivoojilta pileskellen. Olen yöpynyt minulle täysin vieraiden ihmisten luona eri puolilla kaupunkia, nukkunut heidän vieraille varatuissa sängyissä, laittanut ruokaa heidän hienoissa keittiöissä ja saanut heiltä hyödyllistä tietoa kaupungin nähtävyyksistä ja tapahtumista. Tämä on tietenkin sohvasurffausta.
Näin Ylen AamuTV:ssä vuonna 2007 haastattelun, jonka perusteella löysin itseni selailemassa couchsurfing.org sivustoa. Haastattelussa muuan Suomen "suurlähettiläs" kertoi lyhyesti sivuston ideologiasta, sisällöstä ja sitä käyttävistä ihmisistä. Pähkinänkuoressa sivuston idea on seuraava: Kuka tahansa voi luoda profiilin sivustolle johon kirjataan yleisten sosiaalisten medioiden tavoin perustietoja itsestäsi ja kotikaupunkisi tällä maan kamaralla. Tämän jälkeen se liittyy osaksi maailmanlaajuista listaa josta voi etsimään toisia surffareita eri puolilta maailmaa.
Otetaan esimerkiksi tilanne missä vaikka italialainen verkkosivua käyttävä henkilö on saapumassa Suomeen ja haluaa viettää muutaman viikon Helsingissä muttei tiedä maasta paljoa eikä haluaisi tuhlata rahojaan hotelleihin. Hän etsii sivuston kautta surffareita Helsingistä ja asettaa muutaman hakuehdon kielitaidosta ja tulevan mahdollisen isännän/emännän iästä. Tämän jälkeen hänelle ilmestyy lista potenttiaalisista vaihtoehdoista joista hän etsii ehkäpä parhaiten itselleen sopivan vaihtoehdon ja ottaa sivuston välityksellä yhteyttä. Muutaman päivän päästä paikalline Jarmo ilmoittaa hänelle että voi toimia isäntänä muutaman päivän ajan ja lähettää tälle ohjeet asuntonsa tarkasta sijainnista ja muut oleelliset tiedot. Ja loppu hoituu kuin itsestään. Jarmo ja italialainen käyvät kaljalla, puhuvat maailman nykymenosta ja siinä samassa että ovat kummatkin kovia rallifanaatikkoja. Belissimo! Yksinkertaistan tätä tottakai, mutta vain sen verran, että kuvio selventyy niille kaikista nihilistisimmille.
Ja onko tämä sitten turvallista? Ehkäpä jokaisen profiilin tärkein asia on referenssilista jonne ihmiset kirjotavat toisistaan tapaamisien jälkeen. Jos olet käyttäytyn hyvin saat mitä todennäköisimmin positiiviset pari riviä tekstiä isännältä tai vieraaltasi jossa hän kertoo millainen olet. Toisin sanoen jos osoittaudut uskomattomaksi moukaksi saat hyvin päinvastaisen referenssin profiilisi joka vastaavasti varoittaa muita käyttäjiä sinun erikoispiirteistäsi. Parempi olla siis ihan kiltisti syömättä sitä jääkaapissa olevaa jugurttia. Olen ollut sivuston jäsen nyt aikalailla neljä vuotta ja lähes 30 ihmisen kohtaamisesta negatiivisiä on ollut nolla ja neutraaleja yksi.
Kun liityin oli jäseniä kaikenkaikkiaan 700 000 - tänä päivänä se alkaa jo lähennellä kolmea miljoonaa ja saa noin kolme tuhatta uutta jäsentä päivässä. Yksistään Pariisista löytyy 50 000 ihmistä joihin voi olla yhteydessä. Helsingissä vastaava luku on 6 500. Muutamia omia kokemuksiani on ollut kotiruokailta nepalilaisen perheen kanssa aina viskin siemailu hanoilaisessa penthousebaarissa amerikkalaisen republikaanipuoleen jäsenen kanssa ja merenranta loma-asunnon käyttö viikoksi ilman mitään vastapalveluksen odotuksia. En ole ollut koskaan kova kerskumaan mutta onhan tämä nyt vaan vitun siistiä ja jotain missä "kulttuuria" myyvät matkatoimistot jäävät auttamatta kakkoseksi. Aitoa kokemusta ei yksinkertaisesti voi ostaa joskin lähelle varmasti pääsee.
Tästä huolimatta joskus ihmiset tarvitsevat sen oman huoneen ja neljä seinää joille ei tarvitse puhua mitään, mutta heti kun sinulla ei ole sellainen olo suosittelen kokeilemaan tätä loistavaa keksintöä, joka tuo maailman luoksesi ja vie sinut maailmalle. Se ei paljoa vaadi mutta paljon se antaa:
www.couchsurfing.org
P.S. Kapkaupunki oli ihan kiva
Näin Ylen AamuTV:ssä vuonna 2007 haastattelun, jonka perusteella löysin itseni selailemassa couchsurfing.org sivustoa. Haastattelussa muuan Suomen "suurlähettiläs" kertoi lyhyesti sivuston ideologiasta, sisällöstä ja sitä käyttävistä ihmisistä. Pähkinänkuoressa sivuston idea on seuraava: Kuka tahansa voi luoda profiilin sivustolle johon kirjataan yleisten sosiaalisten medioiden tavoin perustietoja itsestäsi ja kotikaupunkisi tällä maan kamaralla. Tämän jälkeen se liittyy osaksi maailmanlaajuista listaa josta voi etsimään toisia surffareita eri puolilta maailmaa.
Otetaan esimerkiksi tilanne missä vaikka italialainen verkkosivua käyttävä henkilö on saapumassa Suomeen ja haluaa viettää muutaman viikon Helsingissä muttei tiedä maasta paljoa eikä haluaisi tuhlata rahojaan hotelleihin. Hän etsii sivuston kautta surffareita Helsingistä ja asettaa muutaman hakuehdon kielitaidosta ja tulevan mahdollisen isännän/emännän iästä. Tämän jälkeen hänelle ilmestyy lista potenttiaalisista vaihtoehdoista joista hän etsii ehkäpä parhaiten itselleen sopivan vaihtoehdon ja ottaa sivuston välityksellä yhteyttä. Muutaman päivän päästä paikalline Jarmo ilmoittaa hänelle että voi toimia isäntänä muutaman päivän ajan ja lähettää tälle ohjeet asuntonsa tarkasta sijainnista ja muut oleelliset tiedot. Ja loppu hoituu kuin itsestään. Jarmo ja italialainen käyvät kaljalla, puhuvat maailman nykymenosta ja siinä samassa että ovat kummatkin kovia rallifanaatikkoja. Belissimo! Yksinkertaistan tätä tottakai, mutta vain sen verran, että kuvio selventyy niille kaikista nihilistisimmille.
Ja onko tämä sitten turvallista? Ehkäpä jokaisen profiilin tärkein asia on referenssilista jonne ihmiset kirjotavat toisistaan tapaamisien jälkeen. Jos olet käyttäytyn hyvin saat mitä todennäköisimmin positiiviset pari riviä tekstiä isännältä tai vieraaltasi jossa hän kertoo millainen olet. Toisin sanoen jos osoittaudut uskomattomaksi moukaksi saat hyvin päinvastaisen referenssin profiilisi joka vastaavasti varoittaa muita käyttäjiä sinun erikoispiirteistäsi. Parempi olla siis ihan kiltisti syömättä sitä jääkaapissa olevaa jugurttia. Olen ollut sivuston jäsen nyt aikalailla neljä vuotta ja lähes 30 ihmisen kohtaamisesta negatiivisiä on ollut nolla ja neutraaleja yksi.
Kun liityin oli jäseniä kaikenkaikkiaan 700 000 - tänä päivänä se alkaa jo lähennellä kolmea miljoonaa ja saa noin kolme tuhatta uutta jäsentä päivässä. Yksistään Pariisista löytyy 50 000 ihmistä joihin voi olla yhteydessä. Helsingissä vastaava luku on 6 500. Muutamia omia kokemuksiani on ollut kotiruokailta nepalilaisen perheen kanssa aina viskin siemailu hanoilaisessa penthousebaarissa amerikkalaisen republikaanipuoleen jäsenen kanssa ja merenranta loma-asunnon käyttö viikoksi ilman mitään vastapalveluksen odotuksia. En ole ollut koskaan kova kerskumaan mutta onhan tämä nyt vaan vitun siistiä ja jotain missä "kulttuuria" myyvät matkatoimistot jäävät auttamatta kakkoseksi. Aitoa kokemusta ei yksinkertaisesti voi ostaa joskin lähelle varmasti pääsee.
Tästä huolimatta joskus ihmiset tarvitsevat sen oman huoneen ja neljä seinää joille ei tarvitse puhua mitään, mutta heti kun sinulla ei ole sellainen olo suosittelen kokeilemaan tätä loistavaa keksintöä, joka tuo maailman luoksesi ja vie sinut maailmalle. Se ei paljoa vaadi mutta paljon se antaa:
www.couchsurfing.org
P.S. Kapkaupunki oli ihan kiva
Subscribe to:
Posts (Atom)