"It's always good to go out with a bang". Reissumittari alkaa ollu lopussa, mutta viimeiseksi kohteeksi ei jätetty maata minkä läpi voisi kävellä ilman yllättymättä. Olemme nyt olleet Madagascarilla jo pari viikkoa ja olen otettu uskomattoman positiivisesti maan tarjonnasta. Pääkaupunki Antananarivo (tuttavallisemmin Tana) on kuin hiilikuitukopio vanhasta ranskalaisesta vuoristokylästä painovoimaa haastavien mäkien, renesanssiaikaisten kirkkojen, pienillä sivukujilla piileskelevien markkinoiden ja 50-luvulla tänne roudattujen Citroën 2CVsten ansioista jotka toimivat paikallisten taksikuskien ammattivarusteena. Ihmiset ovat uskomattoman mukavia ja rauhallisia vaikka englannin kielestä ei hajua olekkaan. Aasialaisten sukujuurten erottuessa lähes jokaisen paikallisen kasvonpiirteistä ja pituudesta on helppo ymmärtää miksi he eivät pidä itseään afrikkalaisina.
Seikkailtuamme pari päivää Tanassa siirrymme maan tunnetuimpaan luonnonpuistoon Andasibe/Mantadia tunnustelemaan ensimmäisiä lemuri kokemuksia. Jos tiedemiehiin on uskominen niin Madagascar irtosi Afrikasta 165 miljoona vuotta sitten antaen tälle tilaisuuden kehittää oma erikoinen flora ja fauna tulevien vuosien ajan. Tuloksena on varsinain biodiversiteettitulivuori vailla vertaista. Yli kymmenentuhatta natiivia kasvilajia ja sadoittain eri nisäkäs-, matelija- ja lintulajeja, joista kuuluisimpia ovat varmasti lemurit. Sademetsissä seikkailessa oli mahdollista nähdä
pienessä ajassa mm. värikäs Diademed Sifaka, isoja laumoja vaeltavia Common Brown Lemur ja Indrejä jotka kommunikoivat keskenään valaiden kaikuääntä muistuttavilla äänillä. Vierailimme myös Vakona Lodgen yksityisessä reservissä jossa aikoinaan lemmikeiksi otettuja lemureita oli tuotu opettelemaan takaisin metsien tavoille. Olihan se hauskaa saada lemuri jos toinen seisomaan pääsi päällä.
Muutaman vietetyn päivän ja suuren määrän guava mehua jälkeen palasimme Tanaan suunnittelemaan reittiämme pohjoiseen josta lentomme takaisin Eurooppaan tulisi olemaan. Päädyimme tulokseen jossa vierailemme toisessa kansallispuistossa Ankarafantsikassa katsastamassa Coquerel's sifakaa ja viettämään muutaman välipäivän rauhallisessa Mahajangan rannikkokaupungissa ennen kuin siirtyisimme viettämää viimeistä viikkoa Nosy Ben paratiisisaarelle.
Valitettavasti en saanut lisättyä valokuvia Picasaan joten niitä joutuu vielä hetken odottamaan. Seuraavan kerran kirjotain todennäköisesti Suomesta kunhan juhannuksen vietosta ollaan selvitty.
No comments:
Post a Comment