Ehkä liiankin helppoa

Parin vuoden ajan hiljaiselon jälkeen on taskujen pohjalle kerääntynyt kolikoita sen verran että seuraavat kolme ja puoli kuukautta on pyhitetty Sofian kanssa Karibian kiertämiseen alkaen valtiosta joka mainitaan meillä tiedotusvälineissä korkeintaan yleisurheilun merkeissä ja päättyy valtioon jossa mainonta on vielä suurelta osin kielletty. Nyt kun auringon ensimmäiset säteet nousevat horisontin takaa lämmittämään merenranta-näkymällä varustettua terassiani Pohjois-Tobagolla ja on aika aloittaa tarina.

Saavuimme pari viikkoa sitten iltakoneella Tobagon saarelle jossa odotellessa passin leimausta olisi voinut lämpimikseen ostaa rommipullon pienestä kulmamyymälästä hieman leipiintyneen näköiseltä myyjältä. Tuloaulassa meitä odotti kuski, jonka auto joka kiidätti meidät saaren eteläkärjestä Buccoon pikkukylään majapaikalle auringon laskiessa palmumetsien taakse. Sisäänkirjautuminen, nopea suihku ja sukellus ensimmäiseen karibian yöhön etsimään täytettä vatsalle. Ja sitä tarvi etsiä vain muutaman metrin verren kun astuimme paikallisbaariin jossa päivän ainoana illallisvaihtoehtona toimi valtava kanankoipi riisillä ja pavuilla. Hintana 45 TT$ eli 4.50 € ja takuu hyvistä yöunista. Upea alku reissulle.

Ensimmäisen viikon aikana olemme hienontaneet rantahiekkaa suosituilla Pidgeon Point ja Buccoo rannoilla, perehtyneet paikalliseen ruokakulttuuriin syömällä bake and fishiä (kalalla ja vihanneksilla täytettyä lämmintä leipää) ja juomalla paikallista Carib olutta, kierrelleet saaren länsirannikkoa englantilais-slovakilaisen pariskunnan kanssa (ja onnistuimme melkein jäämään jumiin vähän käytetyllä mutta paljon kuluneella mäki/rantatiellä samalla kun sedanimme pohja nuoleskeli soratiestä nousevia kivenlohkareita) sekä hengailleet sohvasurffaus-isäntämme kanssa.

Toisella viikolla siirryimme viettämään aikaa Speysiden rantakaupunkiin, josta teimme pieniä reissuja ympäri itärannikkoa. Kohteina oli mm. Roxburoughin kolmetasoinen Argyle-viidakkovesiputous ja kaakaoplantaasi, Charlottevillen kätkössä oleva Pirate Bayn hiekkaranta sekä kalamarkkinoihin jossa pauna raitamakrillia maksaa 1,5 Euroa, ja Little Tobagon rauhoitettu saari jonka rinteillä oli mahdollista tarkkailla pikkulintujen elämää ja ympäröivillä riutoilla harrastaa sukeltamista.

Tässä vaiheessa on aika kertoa että olen pelännyt sukeltamista pitkään. Sofia on yrittänyt saada minut jo muutaman vuoden ajan kokeilemaan lajia tuloksetta, sillä minulla on ollut kammo hengittää laitteen läpi kenties peläten mitä sattuisi laitteen mennessä epäkuntoon tai jos itselleni iskisi paniikkikohtaus. Toisen viikon alussa oli kuitenkin aika ottaa selvää. En halunnut suoraan sitoutua useita satoja euroja maksaviin kursseihin joten päätin kokeilla Discover Scubadiving-ohjelmaa, jossa tarkoitus on ensisijaisesti kokeilla sukellusta ja jättää siihen liittyvä teoria minimiin. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, olen vielä hengissä ja voin todeta sukeltamisen tunne olevan vapaa ja erikoinen. Liitelen kuin leija sinertävien ja purppuransävyisten korallien yllä, jossa kalat ja selkärangattomat taistelevat herruudesta muutaman neliömetrin kokoisissa valtakunnissaan, seurailla kuinka trumpettikalat etsivät suojaa lehtikorallien seasta tai kuinka illalla ruokapöytääni koristavat hummerit toistaiseksi vilkuttelevat onkaloistaan minulle saksiaan. Tätä saattaa joutua kokeilemaan uudestaan seuraavien kuukausien aikana.

Muita mainitsemisen arvoisia kokemuksia ovat olleet sunnuntaikoulu missä aamuiset rukouskirjat on vaihdettu aamuneljään asti soivaan calypsoon ja socaan, suklaan ja rommin yhdistelmä ja uskomattoman lempeät paikalliset ihmiset joiden kanssa ei tarvi häslätä mistään. Täällä olisi helppo viettää vuosia. Ehkä liiankin helppoa.

Vietämme nyt muutaman päivän rikollisuuden runteleman Trinidadin puolella ennen kuin matka jatkuu lentäen kohti pohjoista. Seuraavaksi vuorossa aktiviteettipläjäys nimeltä St. Lucia.

Kuvia reissusta voi seurata osoitteesta:

Karibia 2014