Täysikuuhulluja koko sakki!

Valloitimme 4 päivää sitten uuden saaren ja nyt on raportin aika. Koh Phangan on Samuita huomattavasti jäljessä oleva saari, jos katuihin on katsomista. On täällä asfalttia siellä täällä ja ahkerasti sitä lisää rakennataan, mutta sora/muta reittejä löytyy vielä. Saavuimme saarelle puolen päivän aikoihin ja otimme luonnollisesti sen mauttoman kalliin taksikyydin ensimmäiselle sopivalle bungalowille, joka vastaan sattui. Ajattelin ettei 6 eurolla tähän aikaan vuodesta mitään paskaa pitäisi saada ja ei saatukkaan! Paikka oli loistava omalla vessalla ja suihku lämpimän veden kera ja rantsuun on matkaa se huikeat 10 metriä. Säät eivät kuitenkaan suosineet meitä ensimmäisenä päivänä ja sain melko mahtavia kuvia Koh Samuin suunnasta tulevista myrskypilvistä, jotka puskivat tuulta ja vettä niskaan, että pelkäsin bungalowin katon lähtevän lentoon.



Pari päivää menikin sitten skootterilla saarta tutkien, kun noita rantoja on melkein toista kymmentä mistä valita. On korallipohjaa ja hiekkapohjaa, on karheaa ja sileää hiekkaa, on valkoista ja ei niin valkoista hiekkaa jne. Paremmat ja hiljaisemmat biitsit tuntuivat olevan saaren pohjoispuolella ja sinne sitten päivittäin tehtiin reissua joka kestää skootterilla 25 minuuttia. Joku voisi kysyä, että kannattaako semmosta skootteria sitten vuokrata vain rannalle menon takia niin vastaus on kyllä. Saaren taksikuskit ovat jälleen kerran mafialiitossa ja lyhyestäkin taksimatkasta joutuu pulittamaan sen 100 bhattia per henki, joka vastaa 2 euroa. Skootterivuokra päivälle on 3 euroa ja bensat päälle niin ollaan siinä 4-5 euron tienoilla. Päivät ovat siis pyörineet kärrynpyöriä tehden ja täyttä kuuta odottaen.



18.6. olikin sitten suuret juhlat kyseessä ja sitä piti juhlia tottakai pienemmillä esijuhlilla, jossa kaikki tämän bungalowisarjan ihmiset tutustuivat toisiinsa. Hauskaa oli ja tyttöystävä päätti ottaa sitten vähän olan takaa ja vietti seuraavan päivän aina iltau yhdeksään asti pää peiton alla voivotellen minulle huonoa käytöstään. Juhla-alueelle siirryttiin siinä kello 23.00 aikoihin ja olihan ne aikamoiset pirskeet. Kun noin 5000 ihmistä kasaantuu yhdelle rannalle tanssimaan ja ryyppämään niin hyvää jälkeähän siitä tulee. Tulitansseja, värikkäitä ja liian pieniä vaatteita, loputtomia hukkuneita läpysköitä, tajunnan räjäyttäviä trancebiittejä ja tottakai mereen kusevia miehiä. Ah miten hienoa. Eipä sitä sen paremmin pysty selittämään. Parempi tulla itse kokemaan tosin joulun ja uudenvuoden tienoilla samaisella rannalla on n. 25 000 ihmistä enemmän, joten homma saattaa karata käsistä.



Koh Phanganin kuukautiset kuu-bileet on nyt koettu ja matkaa voidaan jatkaa kohti uusia seikkailuita. Malesia on edessä ja saankin toivottavasti vanhalta ystävältä vinkkejä siitä mihin kannattaa mennä. 130 miljoona vuotta vanha sademetsä kiinnostaa ainakin trekkauksen puolesta. Siitä lisää todennäköisesti seuraavalla kerralla.

Lisää kuvia:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/