Olemme siis Samuin saarella, joka on yksi Thaimaan suosituimpia ja kehittyneimpiä saaria, mikä tietysti tarkoittaa myös hinnakasta. Sas onnistui kuitenkin vetämään oikeista naruista ja sai järjestettyä meille entisen työkaverin (lue. öljypohatan) lukaalin saaren pohjoispuolelta, josta on mahtavat näkymät auringonlaskua ajatellen. Käytössä on myös uima-allas, kattoterassi, oma auto Nigel nimisin kuskeineen, oma siivooja, oma hieroja/talonhengetär ja oma kokki. Kaupan päälle meillä on kuusi kissaa hoidettavana, jotka eivät hirveästi ainakaan minusta piittaa. Välillä palaset osuvat kohdilleen.
Saarta on tutkittu nyt muutaman päivän ajan ja ainakin toistaiseki löytyy niitä hiljaisia biitsejä vielä saaren pienistä kätköistä. Rakennusbuumi on tosin valtavaa ja skootterilla ei voi ajella minuuttiakaan näkemättä tai kuulematta paikallisten innokkaita vasarakäsiä heilumassa. McDonald's löytyy täältä siinä missä Burger King ja Subways ja Tescon supermarketti on vain jäävuoren huippu. Suuret Chaweng ja Lamai biitsit voi suosiolla jättää väliin jos ei välitä vesiskoottereista tai rihkamakaupustelijoista. Osa biitseistä on jätetty kalastajille jonkinlaiseksi maihinnousupaikaksi, mutta tuskin tätäkään näkyä enää on saatavilla 10 vuoden sisällä. Olisi ollut mukavaa nähdä minkälainen paikka oli 20-30 vuotta sitten kun reppureissaajia tänne rupesi ensimmäistä kertaa suunnistamaan. Skootteri oli oiva keino myös tsekkailla minkä tasoisia palatseja tältä saarelta löytyy. Niitä löytyy PALJON. Jokaisen kurvin jälkeen on suu jälleen ammollaan kun ihmettelee näitä rakennettuja kaunokaisia. Toisin kuin voisi kuvitella, tällä saarella on säästetty tilaa jättämällä nuo mutkittelevat tiet kukkuloista pois ja rakennettu suoraan 50 asteisia teitä jokaiseen mahdolliseen tiehaaraan. Oli suhteellisen kuumottavaa tulla alas näitä katuja vaikka käytössä olikin upouusi Honda Dream skootteri.
Sas on saanut viimein keittiön käyttöönsä ja emme ole säästelleet sitä. Tyttö on henkeen ja vereen kokki ja onkin näyttänyt minulle monenmoisia taidonnäytteitä nyrkin ja hellan välissä. Kokkikoulussa on opittu tähän mennessä köyhät ritarit ja espanjalainen omeletti. Helppojahan ne on nämä 'ruokalajit' ovat tehdä, mutta en vain ollut ikinä ottanut selvää niistä. Sas on tosin saanut itsekkin hieman uutta opittavaa omalta kokiltamme, joka on ilta toisensa jälkeen valmistanut meille upeita thaimaalaisia aterioita, jotka ovat jättäneet minut juomaan vettä tuskissani hyvästä mausta huolimatta. Kokkikoulu jatkuu paratiisissa ainakin viikon verran.
Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/
1 comment:
Mukava kuulla, että sinäkin näet Samuissa vielä jotain kaunista. On valitettavaa, että rumilla biitseillä löhöävät punanahkat valittavat, kun eivät jaksa etsiä parempaa. Käykää ihmeessä Samuin "sisällä" katsomassa kun yksinäiset sudet viljelevät Thaibanaaneita - pyörällä mestoille ei pääse, joten hikinen kiipeilyurakka odottaa!
Post a Comment