Verilöylykauhoittain..

Kambodza. Historiaa löytyy. Veristä sellaista. Phnom Penhissä kerettiin viettämään mukavat kolme-neljä päivää, jonka aikana nämä surullisen kuuluisat nähtävyydet kerettiin katsasta. Killing Fields ja S-21. Kokemusta syvensi vielä samanaikaisesti luvussa oleva kirja First They Killed My Father, joka käsittelee Puna Khmerien sisällisodan aikaisia työleirejä ja joukkomurhia. Karua katseltavaa kaikin puolin.

Killing Fields sijaitsee n. 14 km päässä kaupungin keskustasta, jossa pari joukkohautaa on kaivettu ylös ja niiden viereen on pystytetty muistomonumentti täynnä pääkalloja. Tunnelman teki oudoksi alueen lähellä pidettävät Khmeeri häät, joiden musiikki liukui aitojen yli kummittelemaan pelloille. Maan seasta voi vieläkin löytää vaatteiden kappaleita, rääsyjä ja mukana ollut arkeologiaa työkseen tekevä englantilainen Dave onnistui löytämään myös muutaman luun. Puita vasten hakattiin lapset hengiltä, kun luoteja ei haluttu tuhlata. Pelottavinta paikassa oli kuitenkin lapsikaksikko, joka messusi minulta rahaa valokuvaa vastan täydellisellä synkronaatiolla. Saisivat vanhemmat hävetä laittamalla lapsensa kerjäämään tämänkaltaiseen paikkaan.

S-21, Security Prison 21 sijaitsee hieman lähempänä kaupungin keskustaa. Killing Fieldsin kaltaisen lopullisen sijoituspaikan sijaan tämä mesta toimi lähinnä kidutus/kulustelukeskuksena tuhansille kambodzalaisille siviileille. Kuvat uhreista ovat todella voimakkaita, jotka hehkuvat lopullista antautumista, pelkoa, vihaa ja periksiantamattomuutta. Vankilahuoneet pistävät todella hiljaisiksi ja erityisesti erään rakennuksen toiselle kerrokselle kirjoitetut toteamukset ihmisen mielen kauheudesta sai, jopa suomalaisen alahuulen tutisemaan surua. Kirjassa kerrottiin kuinka vankeina olleita ihmisiä pakoitettiin työskentelemääm riisipelloilla loputtomia tunteja ilman ruokaa tai juotavaa, naisia raiskattiin säännöllisesti ja kaikki niskuroijat tapettiin surutta. Ainut tapa pysyä hengissä oli olla valittamatta, pysyä hiljaa ja totella kaikkia käskyjä kyseenalaistamatta.

Phnom Penhissä olisi ollut oiva mahdollisuus käydä ampumaradalla testaamassa kaikenlaisia aseita mitä köyhät armeijan sotilaat tarjoavat suurehkoja korvauksia vastaan. On Uzeja, M-60, sinkoja ja kranaatteja. Hirveästi ei kuitenkaan itseäni tehnyt mieli lähteä noita kokeilemaan sen jälkeen, kun Puna Khmerien sairaidet oli samana päivänä koettu. Ehkä joku toinen kerta. Muutoin tämä kaupunki ei hirveästi tarjoa nähtävää ja menee hyvin kategoriaan 'suuri likainen meluinen aasialainen pääkaupunki'. Sadettakin tulee tässä vaiheessa päivittäin, joten lähdemme kokeilemaan onnea auringonmetsästyksessä rannikolle!

Lisää kuvia osoittessa:
picasaweb.google.com/timo.laaksonen