Phnom Penhin jälkeen päätimme suunnata rannikolle, jossa pääsisimme edes muutamaksi päiväksi eroon sateisista keleistä. Tähän asti monsuunit eivät ole olleet vielä riesaksi ja toivottavasti kerkeämme edetä Thaimaan puolelle niitä karkuun ennen kuin niistä tulee. Kampotin luvattiin olevan rauhallinen jokikaupunki lähellä merta ja sieltä olisi mahdollista tehdä päiväreissuja läheisiin kalastajakyliin ja luontopuistoihin moottoripyörällä. 4 tunnin bussimatkasta tulee tottakai 6 tuntia, kun Aasiassa ollaan ja perillä odottaa tavallinen "tule minun hotelliin. se on paras ja halvin"-rumba. Kodiksi käydään kuitenkin nopeasti ja sadettakaan ei ole näkynyt 24 tuntiin. Seuraavana päivänä on luvassa prätkävuokraus ja maantien hurma.
Vuokramahdollisuus on omassa guesthousessa, mutta kypärät puuttuvat. Hotellin omistaja yrittää vaikka kuinka taivutella meitä ottamaan hänen prätkänsä ja vakuuttaa teiden olevan loistokunnossa - kypärät eivät ole tarpeen. Ei tarvitse tehdä kuin 180º asteen käännös todetakseen ettei napostele. Etsitään pyörä jostain muualta päiväksi 6 dollarilla. Sillä ei mitään enduroprätkää täällä saa, mutta tasaista viittäkymppiä sillä kuitenkin pääsee ja täällä ei sen kovempaa tarvitse tai uskalla ajaa. Suuntaamme ensiksi itään katsastamaan autioitunutta Kep kylää, joka eli loistoaikoja vielä ranskalaisvaltaisella 70-luvulla. Rantahuvilat ovat tuhoutuneet ulkoseiniä lukuunottamatta täysin. Sisällissodan keskellä paikka Puna Khmerit valtasivat alueen ja hohto hävisi. Seuraavaksi vietnamilaiset "vapauttivat" alueen, mutta vanha suola ei enää janottanut ranskalaisia. Nykyään kylä on saamassa pientä kasvojenkohotusta turismin palatessa pikku hiljaa, mutta toistaiseksi paikka ansaitsi romanttisen pikku kylä pokaalin minulta.
Takaisin tullessamme pysähdyimme pienen kalastajakylän kohdalla naurattamaan lapsia ja ihmettelemään suurien sikojen kokoa. Nämä paikalliset pikkunappulat jaksavat hymyillä päivästä toiseen vaikka elämä ei ehkä länsimaalaisen mielestä ole mitään ruusuilla tanssimista. Valokuvauksellista sakkia sanon minä. Suuntasimme ilta-auringon laskiessa vielä Kampotin länsipuolelle mistä löytyy Kambodzan lähin vastine moottoritielle. Kaksi leveetä kaistaa Kampot - Sihanouk Villen välillä on melkoista luksusta tässä maassa, joten kävimme kääntymässä Bokorin kansallispuiston porteilla. Tarkoitus oli matkustaa ylämaille katsomaan toista hylättyä kaupunkia, mutta paikalla oli ilmeisesti laittomat metsähakkuut käynnissä kun eivät metsänvartijat halunneet meitä päästää pidemmälle. Harmi. Palasimme takaisin Kampottiin illaksi ja huonojen ravintolakokemusten jälkeen päätimme jättää Sihanouk Vill vierailun väliin ja suunnata Phnom Pehnin kautta Siem Reapiin tuijottaman valtavia temppelikomplekseja. Seurava raportti siis sieltä.
Lisää kuvia osoitteessa:
picasaweb.google.com/timo.laaksonen
No comments:
Post a Comment