Lohikäärmevuorten varjoossa

Meren rannat oli aika vaihtaa vuoristoon ja tällä kertaaa kyseessä oli yksi Kwazulu Natalin osavaltion helmistä eli Drakensberg (suomeksi lohikäärmevuoret). Vaikka tarkkaa nimen taustaa en tiedä, on helppo arvata syy sille. Katsellessa vuoriryhmän karuja ja vaalean vihreitä seinämiä jotka jatkuvat silmien kantamattomiin, voi ne sulkea hetkeksi ja kuvitella sahalaitaisten huippujen olevan suuren lohikäärmeen selkänahka.



Saimme hoidettua kyydit Port Shepstonesta Underbergiin helposti Durbanin kautta ja vaikka saavuimme iltahämärässä yöpaikallemme, osasin arvata tämän paikan olevan yksi reissun kohokohdista. Sani Lodge on paikallinen reppureissaaja-instituutti jota Russell Suchet on pitänyt vaimoineen ja lehmineen jo 19 vuotta. Viikkoon kestävistä vaelluksista itsetehtyihin persikkahilloihin - kaikki löytyy täältä! Vaikka yksi maan kuuluisimmista vaellusreiteistä (Giant's Cup Trail) kiinnosti alkuun, päädyimme tekemään pitkiä päivävaelluksia lähiympäristön korkeille kukkuloille ja mahtaville uimapaikoille vesiputousten juurille. Laitoimme heti ensimmäisenä päivänä itsemme kunnolla likoon huhkimalla yhdeksän tunnin ajan läpi upeiden maisemien. Ainoa ongelma oli muonitus jota koko retkeä varten oli varattu kokonaiset kaksi omenaa, karkkipussi ja suklaalevy. Taustalla oli ostaessa jo hajalla ollut retkikeitin joka oli tarkoitus ottaa mukaan. Kieltämättä kahdeksan tunnin jälkeen ei luonto tuntunut enää niin paljoa kiinnostavan kun viimeinen niistä kului puhtaasti pakkomarssilla yli kolmen joen ja yhden käärmekohtaamisen. Terveiset vaan porukoille - perille päästiin ehjin nahoin. Toinen pidempi päiväreissumme jäi lyhyeksi Lesothosta saapuvan arveluttavan pilvirintaman takia. Vuoristossa sää on usein vaihtelevaa ja ajatus vuorten päällä vaeltamisesta ukkosmyrskyn aikana ei ollut korkealla prioriteetti listassa.



Neljän vietetyn yön jälkeen oli aika siirtyä Lesothoon ja saimme onnekkaasti kyydin irlantilaiselta Ediltä. Edessä oli vain pieni ongelma nimeltä Sani Pass. Etelä-Afrikka rajavartiat eivät päästä neliveto-autojen lisäksi muita autoja läpi porteistaan tien jyrkkyydestä takia. Eikä suotta. Muuan farmariauto oli onnistunut jumittamaan vaihteensa kolmoselle puolessa välissä nousua - good luck with that. Onneksi Ed oli vuokrannut todennäköisesti maailman pienimmän maasturin, joka ei ollut moksiskaan kapeasta soratiestä yhtä tiukkaa käännöstä lukuunottamatta. Huipulla meitä odotti huikeat näkymät alle jäävän Etelä-Afrikaan ja Afrikan korkeimmalla seisova pubi. Kylmän ilman takia kalja vaihtui kuumaan kaakkaoon ja partakorppikotkien tiirailuun. Korkeutta oli 2865 metriä ja edessämme seisoi nyt karu ja kaunis Lesotho - Kingdom in the Sky.