Monday, April 4, 2011

Itärannikon tunnelmia

Eteläisen Swazimaan raja-aseman jäädessä taakse oli aika katsoa opaskirjasta mihin sitä oltiin taas matkalla. St. Lucia on pieni rannikkokylä, joka sattuu sijaitsemaan "lähes mahdotonta lausua" Isimangaliso-luonnonpuiston vieressä mikä on yksi Etelä-Afrikan Unesco maailmanperintökohteista. Huikeat 328 000 hehtaaria omaava puisto on koti sarvikuonoille, norsuille, seeproille, useille antilooppi- ja apinalajeille ja koska puisto kulkee yli 200 km pitkin rannikkoa myös delfiinit ja valaat ovat tavattavissa. Ai niin. Puiston rajojen sisään mahtuu myös vakuuttavat viisi erilaista ekosysteemiä.



Omat tekemisemme viiden vietetyn päivän aikana vaihtelivat pari tuntia kestävistä luontokävelyistä kummallista itkuääntä pitävien lintujen ja Vervet-apinoiden kanssa yöajelusafareihin, jossa kuunvalossa järvenrantaa pitkin kirmaavat virtahevot ulvoivat susien tavoin valkoista palloa taivaalla. Paikallisviinien maistelun ja kotiruuan välillä onnistuimme vierailemaan myös luonnonpuiston sisällä olevalla rannalla (Cape Vidal), jonne sekä paikalliset että viikonloppulomalaiset suuntaavat ottamaan aurinkoa, kalastelemaan ja surffaamaan. Itse keskityimme tutkimaan rantaviivan kaloja snorklaamisen merkeissä. Ja kuten asiaan kuuluu, kunnon ruokailu paikallisessa kalaravintolassa oli oiva tapa lopettaa aikamme tässä lomakylässä. Akvaariokalat pysyivät poissa tarjottimelta. Seuraavaksi Durban.



Yksi Etelä-Afrikan suurimpia kaupunkeja ja edesmennyt jalkapallon MM-kisa kohde, Durban ei jättänyt kylmäksi. Hienoja nähtävyyksiä museoista isoon vesipuistoon, loistava paikallisliikenne (kertoo ehkä maan luonteesta jotain jos tämä on yksi kohokohta) ja mikä parasta, kaupunki omaa suuren intialaistaustaisen väestön, jonka vaikutukset näkyvät hyvin paikallisessa ruokatarjonnassa. Yhtenä paikan erikoisuutena on ontoksi kaiverrettu paahtoleipä joka täytetään haluamallasi curry-täytteellä. Vielä erikoisempaa on ruuan nimi bunny, jonka syntyperä jäi vain arvailun varaan.



Kulinaristisista seikkailuista huolimatta suurin kiinnostuksen kohde kaupungissa oli uShaka Marine World, jossa on yksi maailam suurimmista akvaarioista (yli kaksi kilometriä näyteikkunaa), eteläisen pallonpuoliskon suurin kokoelma haita, delfiini- ja hyljestadioni sekä kasapäin vesiliukumäkiä ja muita härveleitä pitmään tällaisen suuren lapsen kiireisenä monen päivän ajan. Akvaarioit saattoivat olla oma suosikkini laajan tarjonnan takia. Kaloja oli isoja ja pieniä, mikroskooppisia ja valtavia, värikkäitä ja läpinäkyviä. Rauskuista merihevosiin ja meduusoista ankeriaisiin hellyyttävin otus täytyi kuitenkin olla jättiläiskilpikonna, joka oli erityisen kiinnostunut Sofiasta. Kilppari pyöri lasin toisella puolella tyttöä katsellen useamman minuutin ajan eikä edes valokuvatuksi tuleminen ujostuttanut otusta pois muiden kalojen tavoin. Delfinaario esityksestä jäi taas hieman halpa maku suuhun sen jälkeen kun Turun oman pojan Ville Virtasen Sandstrom rupesi soimaan volumet kaakossa. Epäilen delfiinien olevan samaa mieltä.



Pian oli kuitenkin aika jättää nämä lystit ja suunnata lounaaseen Port Shepstoneen rauhoittumaan muutamaksi päiväksi ennen lohikäärmevuorten valloitusta. Port Shepstone on pieni rannikkokaupunki sadan kilometrin päässä Durbanista, jossa kauas pienen keskustan ympyröistä on ripoteltu loma-asuntoja pitkin rannikkoa. Oikeat maininnan arvoiset tekemiset täällä olivat ostoskeskus vierailu, lyhyt rantalenkki sekä telkkarin katselu. Paikallisten B-luokan saippuasarjojen ja Survivors Gabon (tätä vieläkin tehdään) välillä näkyi vain veteen piirretty haalea viiva. Ketä minä kuvittelin huijaavani luuloilla massoille tarjottavan "viihteen" arvonnoususta puolessa vuodessa. Töllö kiinni ja kohti Drakensbergiä.

No comments: