Ja matka saatiinkin taitettua ihan mukavasti. Rajalta saimme välittömästi taksikyydin Karongaan, jossa onni suosi bussikyydillä aina Mzuzuun asti (tähän mennessä ensimmäinen bussi koko Afrikassa mikä ei ollut täynnä). Mzuzussa oli vietettä yksi yö, koska pimeys alkoi laskeutua Pohjois-Malawin suurimman kaupungin ylle. Seuraavana päivänä oli helppo napata paikallinen minibussi, joka kyyditti meidät sen siliän tien Nkhata Baylle - tuolle jo jonkin aikaa nousussa olleelle backpacker-lomakohteelle/kalastajakylälle.
Päädyimme viettämään ensimmäiset kaksi yötä upeassa joskin kalliissa Mayoka Village Lodgessa, joka on rakennettu hyvin jyrkälle rinteelle (mustat rinteet ovat minulle tästedes silmissäni lasten liukurimäkiä). Oma pieni hökkeli turkoosin veden äärellä, jonka rauhallisten aaltojen kohina tuo unen silmään hetkessä. Paikan ruokatarjoilu oli hyvin länsimaalaissuuntainen ja se tietysti tarkoitti myös korkeita hintoja. Nämä pahamaineiset sudenkuopat on jo opittu välttämään käppäilemällä lähimmälle paikallisravintolalle missä kymmenesosalla edellämainitun hinnasta sai Mount Mulanjen verran riisiä ja puolikkaan kanan.. tai ainakin yksi neljäsosan. Muutaman yön jälkeen oli kuitenkin myönnettävä ettei paikka ollut sopiva budjetillemme, jotem päätimme vaihtaa paikkaa kolme kertaa halvempaan Big Blue Star Backpackersiin, jossa hinnan lisäksi etuna oli ilmainen netti ja tukanleikkuu.
Maailman kahdeksanneksi suurin järvi pysyy uimahalliveden lämpötiloissa ympäri vuoden ja sen myötä uiminen ja muut vesiaktiviteetit ovat oiva tapa viettää aikaa silloin kun uni ei maistu. On snorklausta, kanoottiajelua, sukelluskurssia, kiljumerikotkan ruokintaa TAI vaihtoehtoisesti et tee mitään näistä, joka kuvasti hyvin paljon sitä mitä itse tein viikon aikana. Suomi saattaa olla kovan lumimyräkän alla tällä hetkellä, mutta ei täälläkään ilman sateita selvitä. Kyllä, sadekausi on alkanut myös Malawissa. Täydellinen syy paneutua kirjallisuuteen. Olin jo hetken aikeissa alkaa lukemaan Sherlock Holmes and the Hound of Baskervilleä kunnes veri veti uudestaan Dunen pariin. Kirja parani vaikka kyseessä oli toinen lukukerta.
Uusia tuttavuuksia syntyy myös helposti sadesuojassa sillä heti ensimmäisenä iltana tutustuimme Ben ja Courtney nimiseen parivaljakkoon, jotka olivat nuoresta iästään huolimatta kerenneet reissata ympäri maailmaa merkittävästi minua enemmän. Suomalaisesta kateudesta kankeana kuuntelin kuinka Euroopat, Väli-Ameriikat, Australiat ja Uudet Seelannit olivat niin eilisen päivän nähtävyyksiä, kunnes puheeksi tuli rahoitus. 22-vuotiaille tähän sisältyi tietysti se hinta minkä kaikki nopeasti ylipitkille ulkomaanmatkoille haaveilevat joutuvat uhraamaan. Paljon työtä ja siinä prosessissaan oman sielunsa. Esimerkkinä heidän rahaankeruusta voi mainita baarissa työskentelyn Australiassa, joka antoi minulle uudet mittasuhteet raskaasta työstä. 60 tuntisia työviikkoja 6 viikkoa putkeen. Toisin sanoen sinä joko teet töitä tai nukut, mikä minun korvissani kuulostaa lähinnä kuolemantoiveelta. Noh pääsimpäs sen sanomaan itsekkin - hupsuja nuo nuorukaiset.
Toinen erikoisuus tässä kalastajakaupungissa oli maailmanympärysmatkalla oleva suomipoika Sami. Nordean datailupuolelta loparit ottanut hevimies oli ottanut lennon ensiksi Namibiaan josta matka oli nyt jatkumassa läpi Malawin kautta Tansaniaan ja sieltä vastaavasti Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Ainahan yhden tuopin Kuche Kuchea voi tämän miehen kanssa juoda, kun sitä joviaalimpaa puolta oli.
Näin loppuun voisi mainita muutaman matkalta kertyneen erikoisuuden kuten pulskan kotikissan kokoinen rotta, Carlsbergin yksinoikeus Malawin kaljamarkkinoihin ja nuotion liekkeihin heittäytyvät sammakot. Lisää kuulumisia pian. Kuvia laitetaan kun mahdollista.
No comments:
Post a Comment