Amer Sports Day

Hiljattain paikallinen Sport Development Aid järjesti Liike Ry:n kanssa yhdessä Amer Sports Dayn Tandahimbassa, jonka tarkoituksena on valistaa niin lapsia kuin aikuisia liikunnan tuomista terveydellisistä, opinnollisista ja taloudellisista hyödyistä. Kaikki vapaaehtoistyöntekijät lähtivät mukaan ja mikäs siinä kahdella autolla päristellessä hiekkateitä läpi kylien ja kuoppien. Lähes kaikilla pikkukylillä ympäri Tansaniaa tuntuu olevan yhteinen piirre. Nimittäin rakennuskaava. Lähes poikkeuksetta päätie kulkee suoraan kylän läpi josta erkanee puunoksien lailla pikkuteitä joka suuntaan. Nämä pikkuoksat puolestaan notkuvat savimajoista, palmuista, lähikouluista tai pienistä konttikioskeista. Tandahimba poikkeaa tästä kuvauksesta vain sillä, että pikkuoksille on ängetty myös muutama ravintola.



Ensi töiksemme pääsimme tietysti kiertelemään paikallishallinnosta vastaavien toimistoja ja se tarkoitti vieraskirjoja. Paljon vieraskirjoja. Jostain mystisestä syystä Tansaniassa löytyy vieraskirjoja kaikista virastoista, kaikista huoneista, siivouskoppien hyllyiltä vessan lattioille. Sinänsä vieraskirjoissa ei olisi mitään vikaa, jollei niiden koko olemassa olo olisi täysin tarpeeton. Kuka näitä oikein lukee? Isäntä? Vieraat? Kuka? Jostain syystä en näe viettäväni päivää lueskellen siitä kuka on käynyt kuudes helmikuuta 2004 Ismael Jongonobongon toimistossa. Ehkäpä juuri tästä syystä jotkin vieraskirjat Tandahimban alueella ovat saattaneet saada hieman ylimääräisiä nimenselvennyksiä minun osaltani.



Itse urheilupäivän ohjelmassa oli useita eri urheilulajeja, paikallisesta jalkapallosta suomalaiseen tukkihumalaan, joista jälkimmäinen upposi paikallisiin poikkeuksellisen hyvin. Lisäksi urheiluosuuksien välissä paikalliset päättäjät pitivät puheita jotka vaihtelivat terveellisen ruokavalion tärkeydestä roskaamisen haittoihin. Päivän loppupuolella Liike Ry:n työntekijät (minä mukaan lukien) ottivat yhteen titaanien taistelussa paikalliskoulun kehitysvammaisista koostuvaa luokkaa vastaan jalkapallo-ottelun muodossa. Luonnollisesti vapaaehtoiset olivat sopineet etukäteen, että tasoitusta pitää antaa lapsukaisille ja hyvä tulos olisi tasapeli. Tämänkaltainen ylimielinen ajattelutapa kostautui välittömästi, sillä 20 minuuttia kestänyt peli päättyi nöyryyttävään 0-3 häviöön. Vettä tuli myllyyn litra kaupalla ottelun jälkeen kun paikallinen opettaja tuli kehumaan taitojani pallonkäsittelyssä. Huomio oli sinänsä ikeniä kirvelevä, koska en ollut koskenut palloon koko pelin aikana vaikka pelasin hyökkääjää. Päivä jatkui pitkälle iltapäivään jonka ensi vuoden FC Vito jalkapallojoukkue valittiin edustamaan itseään ensi vuoden Helsinki Cupiin. Valinnan yhteydessä tytöille myönnettiin harjoittelua varten uusia palloja, pelipaitoja ja piikkareita, joiden sovittaminen oli monelle uusi kokemus jo itsessään.



Ensi viikolla tie käy Masasiin jossa menen avustamaan Sofiaa päättötyöhaastatteluiden kanssa.