Karjapolkupyöriä

Hyvää huomenta. Vietnamissa ollaan jo pari viikkoa oltu, mutta mitään ei ole kuulunut Timosta! Miksi näin? Laiskuutta varmaan sillä ainut asia mitä ensimmäisen viikon aikana saavutettiin oli kahden kirjan viisaus. Aloitetaanpa sieltä japanilaiselta lentokentältä. Onnistuin ryssimään lentoajat ja odottelin lentoa sitten 24 tuntia, minkä aikana opin paljon lentokenttäsohvien mukavuudesta. Hanoihin saavuttiin mukavasti ilta yhdeksän maissa ja tullista päästiin läpi muutamassa minuttissa. Valuutanvaihto ei ollut mahdollista Vietnamin dongiin Japanissa, joten omaisuus muutettiin dollareiksi siltä varalta ettei Hanoissa niistä yeneistä sitten tykättäisi. Hanoin kentällä ei kuitenkaan ollut rahanvaihto mahdollista. Olivat ilmeisesti päättäneet lähteä kotiin aikaisin. Onneksi amerikan legal tender oli kelpoa valuuttaa, joten yösijalle päästiin vaivatta.



Isäntänä toimi sohvasurffauksen kautta etsitty Mark, joka oli ottanut pestin vietnamilaisessa yliopistossa opettajana. 4 vuotta maailmaa kiertänyt 38-vuotias kaveri oli kerännyt kertomuksia kyllä useamman kuin yhden elämän edestä. Kuten jo todettua ei Hanoi tarjonnut paljoa sellaista mitä ei olisi jo koettu, joten keskityin lähinnä lukemiseen, josta olin jäänyt paitsi viimeisen parin viikon aikana Japanissa ollessa. (Todennäköinen syy on maan kallis hinta, jonka takia aikaa ei voi käyttää lukemiseen. Paikallaan oleminenkin maksaa maltaita!) Nopeasti luettu Into The Wild kirja oli ihan pätevää matkakirjallisuutta, joka kertoi nuoren miehen päätöksestä hylätä omaisuutensa, lupaava tulevaisuus ja seikkailla yksin Alaskaan, jossa miehen oli tarkoitus elää pelkästään sillä mitä maasta saa. Mies löytyi kuolleena 4 kuukauden päästä. Toinen kirja oli tietenkin jo pitkään luvussa ollut George Orwellin 1984, joka pisti vaan synkäksi. Toivottavasti mitään tämän kirjan sisältöön liittyvää ei tarvitse kokoea oman elämän aikana. Merkkejä on ilmassa..



Viikon jälkeen päätin lähteä tutustumaan Pohjois-Vietnamissa sijaitsevaan Sapaan. Monet matkatoimistot olivat mainostaneet Sapaa trekkauskohteena ja epäilin hieman viehättäisikö paikka minua. Otin kuitenkin riskin ja saavuin tiistaina 8.4 Lai Caihin junalla, jossa piti vaihtaa minibussiin. Sumuinen sää epäilytti lähestyessä, mutta jostain syystä pilvet jäivät kuin jäivätkin kukkuloiden taakse kun saavuimme Sapaan. Hotellinbuukkauksen jälkeen suunnistin välittömästi paikallisten asuttamaan Cat Cat kylään, joka lojui vain muutaman kilometrin päässä. Laakson pohjalla olevien hökkelien lisäksi paikalla oli vesiputouksia ja pikkujokia, joiden luomissa pikkulammikoissa oli mukava chillailla iltapäivä ja katsella paikallisten pikkulasten vesileikkejä.



Satuin tapamaan kaksi italialaista kaveria joiden kanssa seuraavat päivät päräyttälimme pitkin Sapan pikkuteitä moottoripyöriä kaukaisesti muistuttavilla vehkeillä. Pieniltä ongelmilta ei tietenkään voitu välttyä, kun kohteeksi otettiin vähemmistökylä. Tie kohteeseen oli ilmeisesti jäänyt korjaamatta Vietnamin sodan jälkeen sillä perse oli puutunut koripallon kokoisista kuopista jo muutaman kilometrin jälkeen. Tämän jälkeen päätimme hylätä pyörät ja jatkaa matkaa jalan. Nopean kylävierailun jälkeen palasimme kulkuneuvojen luokse, joita oli jostain käsittämättömästä syystä vehkeilty! Luultavimmin paikalliset lapsukaiset olivat halunneet laskea hieman leikkiä kustannuksellamme, mutta työntäessä prätkää mutakuopien välillä ylämäkeä, ei paljon naurattanut. Päätielle saavuttaessa rupesimme tutkimaan vikoja ja saimme hommat ne toimimaan moitteettomasti, muttaman vivunväännön jälkeen. Oli aika ratsastaa kohti auringonlaskua! Muutaman päivän päästä pitää olla taas Hanoissa sillä tyttöni mun saapuu ja seikkailujen luonne muuttuu merkittävästi!



Lisää kuvia osoitteesssa:

http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/