Minibussimatka Ha Long Cityyn sujuu ongelmitta ja laivapaikat saadaan varattua jo bussissa. Laivan lilluessa natisti kohti Cat Ba saarta, on oppaalla asiaa meille. Bussilippu olisi hanen mukaan hyva varata jo tassa vaiheessa silla paikanpaalla ei paikallisliikennebusseja kulje ja moottoripyorakyydit maksavat tuplasti sen mita bussimatkasta maksaisi. Kerron hanelle etta hoidamme kyydit itse ja ettei hanen tarvi siita huolehtia, mutta puolen tunnin paasta mies on jalleen kertomassa samaa tarinaa talla kertaa puoleen hintaan. KIITOS, EI. Satamassa selviaa etta miehen tarina pitaa paikkansa. 10 hengen backpacker porukka jaa rannalle ihmettelemaan miten tasta edetaan ja motoristikuskit hierovat jo kammeniaan. Periksi ei anneta. Ainakaan viela. Koitetaan soittaa paikallisiin hotteleihin jotta saataisiin kyyti hakemaan meidat, mutta kenttaa ei tunnu loytyvan. Lahden etsimaan jos pienen matkan paasta loytyisi jotain missa voisi lymyilla kenties paikallisliikennetta. Loydan n. kilometrin paasta pienen kopperon jossa majailee kalsarikannit eilen vetaneen nakoinen kaveri puhelimen kanssa. Pyytelen hanta soittamaan bussin noukkimaan minut kumppaneineni satamasta, mutta armeijan latsa otsalla sojottava mies toteaa ettei se ole mahdollista. Kiitos vieraanvaraissuudesta. Toivottavasti emme tapaa toiste. Joten vaihtoehdoksi jaa moottoripyorakyyti lapi loistavien maisemien auringon laskiessa taustalla.
Hotellille saavutaan hieman ennen hamaraa ja hinnat ovat kohdillaan, joten siita ei tarvitse valittaa. Pienen iltapalan jalkeen onkin hyva harjoittaa siestaa ja nousta seuraavaan paivaan raikkaana. Ohjelmassa onkin rantoja silla niita en ole paassyt kayttamaan sitten Intian. Rantoja loytyy kolme ja valitsemme niista hiljaisimman. Olen jo nilkkoja myoten taydessa vauhdissa kohti Tyynta Valtamerta kun huomaan, etta vedenpinnalla lilluu jotain ja sita on paljon. Jatettahan se on. Merilevan lisaksi pinnalla polskutteli muovipusseja, narun patkia, styroksia, karkkipapereita ja tottakai kondoomeja. Ai etta! Suomalaiset luonnonystavavaistot nousivat heti pintaan ja autoin paikallisia kalastamaan roskat pois meresta ja sain jopa haavin lainaan. Suurin osa roskista ei tule rantakavijoilta vaan ohi seilaavilta paateilta ja turistiveneilta. Saali sinansa ettei paikallisilla ole tarpeeksi resursseja opettaa itselleen kierratyksen saloja.
Seuraavana paivana olikin mielessa saaren tutkiminen moottoripyoralla ja eihan se vuokrakaan ollut 5 dollaria isompi. Ei muuta kuin hanat auki! Mukavien maisemien 40 kilometrin jalkeen palaan lahtopaikalle. Paatin ajatuksissani kaasuttaa suoraan jalkakaytavalle kynnyksen yli ja kolmonen silmassa syoksyin ylikierroksilla ja laheista seinaa vasten. Osansa sai pieni kotitekoinen uuni, mainoskyltti ja pyora. Mainoskyltin toisella puolella majaillut rouva sai pienen kolhun polveensa, mutta suurilta henkilovahingoilta saastyttiin. 50 dollaria myohemmin olen korvannut haaverit kaikkeen mihin naarmuja on tullut ja vetaydyn omaan huoneeseen suremaan huolimattomuuttani.
Sitten onkin aika lahtea latkimaan tuolta kirotulta saarelta ja otamme aamubussin takaisin pohjois-satamalle. Laiturilla huomaan etta passi on unohtunut hotellirespaan epahuomiossa ja opas yritti kovasti neuvoa nousemaan laivaan. Passi voitaisiin toimittaa samana paivana Hanoihin. Pitkan riitelyn jalkeen paatamme jaada paivaksi saarelle ja suorittaa mantereelle vievan risteilyn huomenna.
Ja kun alkoi tuntua silta, etta kaikki mahdollinen paha on jo koettu, otamme eran monsuunien kanssa Ha long Cityssa samaan aikaan kun yritamme jarjestaa paluumatkaa. Kaikki hakeutuvat suojiinsa, viemarit yskivat vetta kuin asmaatikko kohtauksen aikana ja kaikki katoksen vaihdot vaativat uimataitoa. Sade jahtaa meita aina Hanoihin asti, jossa se tyrehtyy pimeyden saapumiseen. Lahdemme kohti Sapaa seuraavana paivana silla kiikarissa on siirtyminen Pohjois-Vietnamista Laosin puolelle.
Kuten jo todettu, tyttoystava on kainalossa ja se on ollut todellinen piristysruiske talle seikkailulle. Yksinaan on kiva seikkailla jonkin aikaa, mutta vaihtelu tunnetusti virkistaa. Katsotaan mita tulevaisuus tuo tullessaan.
Lisaa kuvia osoitteessa
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/
2 comments:
Päivä jolloin mikään ei kulje :( Tuttu ilmiö ja kyllähän siihen varmaan oma kisukka auttoi parhaiten. Hieno kuulla, että sait asiat kuntoon muutamalla taalalla ja huonolla omalla tunnolla.. Sorry, kun ei ole tullut viestiteltyä liikoja. Kiitos kun kirjoitat Blogiasi!
The Pumaman's superpowers include:
* The ability to fly. Tony's flight is described by characters as superhuman leaping like that of a puma, but depicted through special effects as somewhat traditional superhero flight.
* Seeing in the dark, an ability depicted by the actor wearing red contact lenses which visibly irritate his eyes.
* Sensing imminent danger.
* Teleporting himself to any location with which he is familiar.
* Temporarily feigning death.
* Super strength, and the ability to use his hands like claws to tear through metal and brick.
Post a Comment