Ensilumivyöry

Sain viimein tarpeeksi voimia lähteä hieman trekkaamaan ja nyt olen ottanut kaksi päivää putkeen luonnosta mittaa Pokharan ympärillä. Ensimmäisenä päivänä lukua otti World Peace Pagoda kaupungin eteläpuolella ja seuraavana päivänä vastassa oli Himalayan katsastuspaikka Sarangkot. Hieman oli jäänyt hampaankoloon viimekertaisesta yhteenotosta Intian Pushkarissa, joten tällä kertaa reittivaihtoehdot otettiin varman päälle.



Reitti munkkien rakentamalle Pagodalle oli alkukohdilta hieman epäilyttävä, sillä paikallisen temppelin takaa alkanut reitti ei varsinaisesti tuntunut menevän mihinkään tiettyyn suuntaan. Pienen suunnistuksen jälkeen reitti löytyi ja matkaa sai tehdä keskellä metsäistä maisemaa täydessä hiljaisuudessa. Rauhan esimerkki Pagoda ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta mukana tulevat maisemat lämmittivät ainakin omaa luonnonläheistä sydäntä. Läheisellä näköalakukkulalla oli ripustettu lähemmäs 100 000 rukouslippua ja se oli melkein samantasoinen nähtävyys kuin rauhan monumentti itse.



Seuraavana päivänä vuorossa oli hieman jyrkiempi kiipeämisurakka pitkin vähän kulutettua näköalareittiä Sarangkotille. Selkäpuolelle jäävät maisemat Pokharasta ja seesteisestä Phewa Thal järvestä ovat vähintäänkin leuanpudottajia, mutta varsinainen sokeutumisvaara oli vielä edessäpäin. Puoleenväliin matkaa on asetettu strateginen juomapiste, jonka hinnat ovat luonnollisesti korkeampia kuin merenpinnan lähimaastossa maksavat. Vastustin kiusauksen ja jatkoin matkaa pienen paikalliskylän halki, joka tarjosi myös hotellimajoitusta rikkinäisille kiipeilijöille. Muutama päivä ennen nousuani oli laakson poikki kulkenut saderintama, joka oli paikoittain tuhonnut tietä ja rakennuksia. Seurauksena viisi kuollutta ja aineelliset vahingot vain arvioitavissa. Kyseessä ei ollut mikään rankkasade, joten voin vain kuvitella mihin toimenpiteisiin nämä kukkulakansat joutuvat monsuunien aikana. Lähempänä huippua nousu ei ole enää niin jyrkkää ja osoittautuu siten hyväksi lähtöpaikaksi riippuliitäjille. Nousupäivänä oli paikanpäällä käynnissä kansainväliset riippuliitokisat tehden taivaasta poikkeuksellisen täyden. Huippulle päästyä eteen aukeaa täydelliset näkymät Himalayan Annapurna vuoriryhmästä. Harmillisesti pilvet olivat peittäneet osan kaikista vähintään 6 000 metrisistä huipuista, mutta se ei kuitenkaan latistanut liikoja. Huipulla tulee ja siellä on mukava syödä lounas. Laskeutuminen takaisin kuolevaisten asutuksille kestää tunnin verran. Timo 2, Luonto 1.



Lopuksi pieni annos kirjallisuutta. Stephen Hawkinista selvittiin käsittämällä ehkä yksi 1/7 osa kirjasta. On siis hyvä aika luopua tieteestä ja siirtyä takaisin fiktiiviseen maailmaan, jossa Hyvät, Pahat ja Rumat elokuvasta tuttu kolmisuuntainen lopputaistelu käytiin seuraavien kirjojen välillä: George Orwell - 1984, James Clavell - Shogun ja Joseph Heller - Catch 22. En halunut nostaa mitään raskasta yöpöydälle ensimmäisenä, joten nopean ammuntakierroksen jälkeen jäljellä oli vain Hellerin Catch 22. Amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ei pitäisi jättää ainakaan täysin kylmäksi ja analyysi annetaan viimeisen sivukäännöksen jälkeen.



Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/