Hapenottokykyjenetsijä

Viikko Nepalissa pitää mielen maailman katolla. Rajan ylityksen jälkeen vietin muutaman päivän pienessä Tansenin kaupungissa, jossa pääsin kokeilemaan jo vähän trekkausta australialaisen tytön kanssa. Kaupungista käytetty termi "hill station" pitää enemmän kuin paikkansa, sillä tasaista tietä on ehkä kilometrin verran joita varjostaa sokkeloiset pikku kujat, joihin on helppo ja hauska eksyä.



Ennen päivätrekkiä kävin tekemässä ensikosketuksen läheisälle kukkulalle, jonka huippu pussaa hieman yli 1 600 metriä. Nähtävyyksiin kuuluu paikallinen Budha patsas ja ensimmäinen vilaus Himalayan Annapurna vuoriryhmästä. Kuvat eivät kerro koko totuutta vuorten massiivisuudesta. Ainut tapa ymmärtää niitä on tulemalla paikanpäälle katsomaan.



Seuraavana päivänä vuorossa oli 8 tuntinen trekki Ranighatille ja takaisin. Kyseistä rakennusta usein kutsutaan Nepalin Taj Mahaliksi, mutta se oli lähinnä trekin antikliimaksi. Näkymät olivat muutoin upeita ja palatsin vieressä virtasi kirkas turkoosin värinen joki, jossa oli pakko hieman kastautua, sillä moisia mahdollisuuksia ei tule elämässä usein vastaan. Vuoristo vesi oli itseasiassa yllättän lämmintä ja aurinko lämmitti kastuneet vaatteet nopeasti kuiviksi. Trekkiosuus takaisinpäin oli lähinnä jatkuvaa nousua, joten viimeinen tunti oli melkoista pakkopullaa. Nepalilainen suklaapatukka kuitenkin antoi motivaatiota vajareihin ja viimeiset kukkulat ylitettiin ennen hämärän saapumista. Trekkipäivän kruunasi kanahampurilainen paikallisessa ravintolassa ranskalaisten kera.



Seuraava päivä menikin haavoja nuollessa, mutta pahemmilta rakkuloilta vältyttiin yllättäen. Ilmeisesti kenkiä oli ajettu sisään tarpeeksi monta tuntia... Välipäivänä tuli tutustuttua muihin matkalaisiin. Australialainen Brianna oli tekemässä varsinaista budjettimatkaa varaamalla yli vuoden kestävää reissua varten ainoastaan 6 000 jenkkidollaria. Ammattina ennen matkaa oli ollut valokuvaaja ja sen ansioista olikin puheenaiheet turvattu muutamaksi päiväksi. Syyriassa syntynyt ja Kanadassa suurimman osan elämästä asunut Malz oli toinen matkalainen, joka tekemässä matkaa kohti Intiaan. Kerran jo Intiassa vierailleena hänen kohteenaan oli tällä kertaa eteläinen osuus maasta ja annoin vihreän valon matkalle. Etelä on huomattavasti mukavampi paikka. Nyt olen Pokharassa ja suunnittelen jo kuumeisesti kuinka voisin suorittaa jonkun suosituista useita viikkoja kestävistä trekeistä mitä lähimaasto tarjoaa. Sotasuunnitelma kerrattakoon seuraavalla kerralla.



Lisää kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/