Eilen päätin yrittää kiivetä läheisille kukkuloille kun olin niitä jo pari päivää ihastellut. Hyvin varustautuneena (2 pulloa vettä, 1 paketti suolakeksejä) lähdin ennen auringonnousua tallustamaan kohti kukkuloiden reunaa, jonne reitin olin tiedustellut paikallisilta maanviljeliöiltä.
Kaukaa katsottuna urakka ei näyttänyt pahalta ja arvelin kiipeämiseen kuluvan puolisentoista tuntia. Kaikki vaikutti hyvältä ensimmäisen suuren nousun jälkeen, mutta pian selvisi ettei kiipeäminen ollutkaan niin yksinkertainen urakka. Rinteitä pitkin kulki kyllä satunnaisia polkuja, mutta ei mitään varsinaista tietä. Paikalliset puskat olivat täynnä teräviä piikkejä, joten olin valinnut reittini sen mukaan missä näytti olevan vähiten kasvillisuutta. Vaikka kukkula näytti suoraviivaiselta nousulta koko matkaltaan, mahtui väliin myös pari rotkoa jonne piti sitten laskeutua ja nousta toiselta reunalta. 3 rotkon kohdalla vastaan tuli täysin ohittamaton piikkipuska/kaktusviljelmä, joten oli yritettävä läpi. 20 metrin jälkeen oli selvä, että jos läpi halusi mennä, näyttäisin viimestään takaisin tullessa ruoskitulta Jeesukselta. Nousua olisi ollut vielä 200 metriä, mutta nyt ei itku auttanut. Luonto 1, Timo 0.
Täällä on ollut harvinaisen paljon aikaa oleskella sillä nähtävyydet ovat kahden käden laskettavissa ja kävelymatkan päässä hotellilta. Oleskelun oheessa onkin tullut luettua kirjoja huomattavasti normaalia lukutapaani enemmän. Viikon aikana on verkkokalvojen edessä lojunut Harry Potter ja Viisasten Kivi, Hiroshiman atomipommia käsittelevä teos ja New Yorkin huumemaailmaan sijoittuva dekkari. Kotona harvoin löysin aikaa kirjoille ja luulen etten ole koskaan aikaisemmin lukenut kolmea kirjaa edes yhden vuoden aikana. Hyvä, että välillä on aikaa lukea. Lukumusiikkina on toiminut Beatlesit, jotka aikanaan Intiassa myös vierailivat.
Intialaisessa kulttuurissa värit näyttelevät suurta roolia. Täällä ei todellakaan tunneta termiä "punainen vaate" ja skaalaa löytyy lähes laidasta laitaan. On punaista, sinistä, oranssia, keltaista, ruskeaa, vihreää, turkoosia, violettia, mustaa ja valkoista. Mikään ei ole tabu. Naiset kävelevät arkisesti juhlavissa vaatteissa ja lapsien silmät saavat maistaa kajaalia jo kahden vuoden ikäisenä. Värien lisäksi kaikki intialaiset tuntuvat olevan jotenkin tekemisissä viennin kanssa. Jokainen kauppias on jonka kanssa olen kaksi sanaa enemmän vaihtanut ovat kertoneet tekevänsä vientiä Meksikoon, Argentiinaan, Italiaan, Japaniin jne. Intia tuntuu hyvin itseriittoiselta maalta tällä hetkellä.
Lisaa kuvia osoitteessa:
http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/
1 comment:
Käypäs ihmeessä Keralan alueella kun siellä Intiassa pyörit. Oli tossa lehdessä juttua ja vaikutti hyvältä paikalta tai ainakin paremmalta kuin Kerava..
"John Lennon: Hippien paratiisi"
Post a Comment