Se on se kuumotus, Kuumotus, KUUMOTUS

Suomalainen reggae-artisti Nopsajalka oli varmasti Delhissa kun noita sanoituksia suunnitteli. Intiassa ollaan ja ukottajia on riittanyt jokaisella kulmalla. Jo lentokentalta sai kohdata kaiken maailman huitojia ja haitojia. Olin lukenut etukateen etta taksikuskeihin ei ole luottamista joten on syyta hommata liikenne poliisien pitaman Prepaid taxin kauta aina liput jotka annat sitten kuskille kun han on tipattunut sinut oikeaan paikkaan.



"Hello sir", "Yes my friend" ja "Don't worry" olivat kovia sanoja kun minua yritettiin saada perinteisen taksin kyytiin. Nain ei kuitenkaan kaynyt. Oikean taksin kyytiin paastiin ja sitten saatiinkin pieni oppitunti intilaisista liikennesaannoista: Niita ei ole. Kaistaviivat kylla loytyvat mutta ei niita tarvi kayttaa kun tiella matkustaa polkuriksoja, moporiksoja, takseja, maansiirtorekkoja ja vittu jaateloautoja! Taysilla eteenpain vain painetaan ja motarillakin tulee vaaranpuoleista liikennetta vastaan, joka infoa olemassaolostaan vilkuttamalla pitkia valoja taukoamatta. Jokatapauksessa yopaikalle paastiin hieman myohassa, mutta kokonaisena. siita sitten 3 tunnin younilla takaisin jalkeille ja katselemaan Delhin kukuilevaa keskustaa.



Vanhan muslimikuninkaan hautaa hetken aikaa kasasteltua suuntasin paa-aukiolle jossa oltiin sitten jonossa keraamassa almuja suomi-pojalta. Pienen kahvilan tiloissa sain helpotusta makealla perunalla taytetysta leivasta ja tulisesta papusoossista jotka irtosivat 15 sentilla. Ja nalkakin lahti perkele! Samaan poytaan istuikin muutama kiinnostunut intialainen jotka kyselivat kotimaasta, toista ja muusta jonninjoutavasta. Toinen kavereista innostuikin tarjoamaan minulle Chaita, joka on eraanlainen rauhoittava maitopohjainen tee; ja nayttamaan minulle tien lahimpaan turistiasemaan. Keskustelun tuoksinnassa kaveri innostui antamaan puhelinnumeronsa minulle, koska halusi esitella minulle korukauppansa tuotoksia. Han sanoi harjoittavansa arvotavaroiden maastavientia ja bisneskin kuulema pyori hyvin.



Turistiasemalta olin ajatuksissa palata takaisin yopaikalleni ettei paivabudjetti ylittyisi liikaa. Olin jo astumassa riksaan kun korukauppias ilmestyi tyhjasta vierelleni ja oli todella innoissaan kun tapasimme uudestaan. Han suostutteli minut mukaansa bazaareille katsomaan mita olisi saatavilla ja vei kierroksen jalkeen minut veljensa luokse jossa han tarjosi lounasta. Auttavaisuus oli jo aikaisemmin hieman tuntunut hieman epailyttavalta, mutta huijausaikeet alkoivat varmistua siina vaiheessa, kun han rupesi kertomaan Kashmir alueella sijaitsevasta kotikaupungista jossa hanen aitinsa, isansa ja veljensa asuvat ja kuinka minun pitiais menna tutustumaan sinne. Voisin olla yota hanen porukoidensa luonna ja katsastella/trekkailla hienoissa maisemissa. Han ei pystynyt puhumaan mistaan muusta ja vaikutti todella myyvalta asian suhteen. Aikaisempi kierros bazaarilta, lounas ja viaton ystavyys rupesi maistumaan voitelulta joten sanoin palaavani asiaan jos se minua viela kiinnostaisi. Toivossa elava huijari ei kuitenkaan ei paljastanut oikeita kasvojaan vaan taidollensa uskollisena nyokkasi hymyillen ja toivoi etta ottaisin soittavani ja halasi lampimasti kuin vanhaa ystavaa.



Vaikka koko homman takana oli ollut huijausyritys, tuntui paiva silti onnistuneelta silla olin saanut riksakyydit, bazaarikaynnit ja lounaat aidossa intialaisessa kotikeittiossa kaikki huijaajan piikkiin.