Viikko vierähtää ja kaupungit vaihtuu. Delhi piti jättää 4 yön jalkeen silla hektisyys käy liiaksi kun näet kadulla yksijalkaisia kavereita, jotka soittavat jätesäkkipillejä ja pyytävät almuja. 4 tunnin bussimatkan päässä oli 2,8 miljoonan ihmisen Jaipur, joka ei kuulostanut pahalta paikalta Delhiin verrattuna. Totuudessa tämä mesta oli kuitenkin vain minikokoinen Delhi, joten häsläreitä riittää. Koska Delhissä olin jo vieraillut niin monessa turistinähtävyydessä, päätin pitää Jaipurissa oleskelun maanläheisempänä. Pari päivää vierähtikin mukavasti Guesthousin syövereissä parin Skånelaisen (ruotsalaisen) rastafarin kanssa. Skåne on kuulema Ruotsin Jamaika, mikähän on Suomen? Jokatapauksessa toinen oli töissä Ikean keittiöosastolla ja toinen teki työkseen teatterilavasteita.



Kaksi päivää Jaipurissa oli kuitenkin ihan tarpeeksi, joten oli pakko lähteä karkuun lähiöihin. Pushkar oli parin tunnin ajomatkan päässä ja paikallisia asukkaita oli mukavat 15 000. Täällä on ollut ihan mukava chillailla chai-teen, kitaran ja kirjojen parissa. Aluksi oli tarkoitus olla vain muutama päivä, mutta nyt oli pakko venyttää viipymistä muutamalla päivällä että pääsee kameli ajelulle erämaahan ja nähdä vilaus Pushkarin kamelifestareista, jotka alkavat viikon päästää.



Matkalla Pushkariin juttelin paikallisen asukin kanssa maan köyhyydestä. Kadulla näkee joskus todella kurjissa oloissa eläviä lapsia ja almujen antamisesta on välillä vaikea kieltäytyä. Jotkut ihmiset ovat kuulema niin varattomia, että joutuvat myymään lapsensa kaupungeissa kiertäville miehille, jotka tekevät näistä omia kerjäläisorjiaan. Joskus nämä miehet puhkovat omatoimisesti lapsilta silmiä tai leikkaavat sormen tai kaksi pois, jotta almuja tulisi paremmin. Kerjäyksen jälkeen lapsille annetaan vain sen verran ruokaa, että hengissä pysyvät seuraavaa kerjuuta varten. Tämänkaltainen julmuus pistää kyllä välillä hiljaiseksi ja vihaiseksi.



Pushkar on täynnä pieniä temppeleitä ja on pyhiinvaelluskohde hinduille. Tämä tarkoittaa sitä että kaupungista ei pysty ostamaan lihaa tai viinaa ja valokuvaus on kielletty kaupungin pienen pyhän järven ympäristössä. Kiipeily läheiselle kukkulalle hiukan kaupungin ulkopuolella antoi mahtavia näkymiä auringonnousun aikana. Käsittämätontä oli että kukkulan päällä olevan temppelin kupeessa oli myos kioski jonne tavaroita roudaaminen on varmasti yksi logistinen painajainen loputtomilta tuntuvien kivirappusten takia.



Paikkana Pushkar on ollut ensimmäinen osa Intiaa missä olen viihtynyt. Tätä Intiaa tarvitaan lisää. Udaipur voisi olla seuraava vierailun arvoinen kohde ennen hyökkäystä Intian elokuvateollisuuden mekkaan: Mumbaihin!

PS. Lisää kuvia voi nähdä osoitteessa http://picasaweb.google.com/timo.laaksonen/