Hidas, hitaampi, elämä täällä

Olen paikallani. Kun maailmasi keskittyy saman katon alla nukkumiseen (oli se sitten Suomessa tai Tansaniassa), uusien kokemuksien kerääminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi. Siispä näin parhaaksi päivitellä tapahtumia harvemmin, jotta julkaisukelpoista materiaalia löytyisi myös tämän arkisuuden keskeltä.

Samaan aikaan kun Sofian liikunnanopetustyöt rullaavat eteenpäin, myös oma työni on saanut vihdoin tuulta alleen. Niille jotka eivät vielä tiedä, olen saapunut työskentelemään englanninkielenopettajaksi ala-aste ikäisille peruskoululaisille eteläiseen Tansaniaan, jossa kaikki oppitunnit käydään suahilin kielellä. Ja ei, minulla ei ole aikaisempaa kokemusta mistään tämänkaltaisesta työstä. Ei kieltenopettamisesta tai opettamisesta yleisellä tasolla. Mutta englanninkielentaitojani olen teroittanut jo lähes toistakymmentä vuotta hyvällä menestyksellä, joten ehkä kaikki toivo ei ole menetetty.

Lähettäjä Tansania 2010-11

Tällä hetkellä minulla on kuusi eri luokkaa kolmessa eri koulussa ja oppilaiden iät vaihtelevat hädin tuskin viisi vuotiaista aina neljäätoista hipoviin asti. Edessäsi on luokka jolla on yhteistä kieltä kanssasi muutamaa sanaa verran, takanasi tyhjä taulu ja kädessäsi valkoinen liitu. Nyt ensimmäinen kysymys tässä on tietysti: ”Mistä aloitan?” Ja voin kertoa että en tiedä. En tiedä vaikka olen tehnyt tätä työtä kohta kaksi viikkoa. Aloita puhumaan ja vangitse yleisö. Valitse aihe ja ala kirjoittamaan. Kaikenlainen havainnollistaminen auttaa ja oppimiseen sisäänrakennetut leikit ovat sitä suola joka saa lapset kiinnostumaan. Olenkin jo kahdessa viikossa ehtinyt kiipeillä pitkin pöytiä ja tanssimaan ympäri luokkaa saadakseni lapset mukaan oppimisrytmiin. Aiheina ovat olleet ruumiinosat, eläimet ja kellonajat, joista viimeisin tuntuu tuottavan erityisen suurta vaikeutta paikallisten oman ajanlaskujärjestelmän takia. Tämä kaikki saattaa tietysti tuntua edesvastuuttomalta, mutta maassa jossa vain 7 % kaikista lapsista jatkaa yläasteelle (jossa kaikki opetus tapahtuu englanniksi) on ala-asteella opetettavalle englannille todellista tarvetta. Oli opettajan pätevyys mikä tahansa.

Lähettäjä Tansania 2010-11

Kaikki aika ei tietysti ole kulunut töiden parissa. Rannalla on tullut aurinkoa otettua mikä on mukavaa ehkäpä kahden sekunnin ajan, mutta täällä saa makoilla omissa oloissaan melko huoletta sillä muutaman paikallisen lisäksi ei ketään muuta juurikaan käy. Lisäksi paikallinen yökerhotaso tuli testattua erikoisin seikkailujen kera toissaviikonloppuna, kun otimme lauantai alkuillasta mbajaji-kyydin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen kylään. Riksakuskiltamme loppui bensa heti kun olimme päässeet kaupungin valojen ulkopuolelle, mutta takanamme tulleesta autosta löytyi kukas muu kuin PASTORI AUGUSTINE FERNANDEZ! Hyvä pastori oli käymässä iltalenkillä Mtwarassa ja matkalla kotiin Mikindaniin minne olimme itsekin matkalla ja kuin laupias samarialainen konsanaan, oli hän valmis heittämään meidät baariin. Siinä on jotain sanoin kuvailematonta tyyliä saapua baariin vanhan Defenderin kyydissä jota ohjaa eläkettä kuumeisesti tavoitteleva pastori. Kyytikiitoksilla täytetty pastori kutsui meidät myös huomiselle aamusaarnalle, mutta siitä jouduimme irtisanoutumaan. Itse 10 Degrees South-baari osoittautuikin vasta välipisteeksi jota piti pystyssä paikallisen sukellusfirman väki, mutta hyvä musiikkivalikoima ja värikäs henkilökunta loivat hyvän tunnelman. Täältä matka jatkui vuorostaan takaisinpäin Mtwara ja tarkemmin sanottuna kohti viidakkoa sillä tämä mesta sijaitsi kirjaimellisesti keskellä sitä. Riksavalojen voimin suunnistimme läpi pöllyävien ja valottomien hiekkateiden halki kilometrin verran kunnes saavuimme suurelle aukiolle jossa musiikin perusteella voisi kuvitella baarin olevan. Ja niinhän se olikin, mutta sähköt olivat poikki. Sen sijaan bassoaaltoja palmumerien halki loivat autolaumat, joiden ajovaloissa paikalliset neidit pistivät bootyä heilumaan siihen tahtiin, että epäilisin heidän esiintyvän lähiaikoina amerikkalaisissa räppivideoissa. Sähköt palasivat ja bileet voitiin aloittaa. Mitään kovin erikoista ei itse baarin sisustuksessa ollut. Tuolit, pöydät, baaritiski ja tanssilattia – kaikki löytyivät, kuten suomalaisessakin baarissa. Musiikkipuolella vallitsi yhdistelmä meillä soivia disco-hittejä ja paikallisia rytmejä joita DJ onnistui hyvin sekoittamaan keskenään. Ja pois alta neidit! Täällä tanssilattian valtaavat miehet mitä erikoisimpien liikkeidensä kanssa ja rouvat saavat katselevat laidalta. Kyseessä oli kuin lintujen soidinmenot pohjolan järvimaisemista, jossa urokset esittelevät taitojaan naaraille. Nokkimisilta vältyttiin toistaiseksi. Eipä siinä mitään sen ihmeellisempää yhtyeen iltaan mahdu. Muistaakseni.

Lähettäjä Tansania 2010-11

Viime viikonloppuna otimme puolestaan kohteeksemme Dar es Salaamin ja Mtwaran välissä sijaitsevan Kilwa Masokoon, joka tunnetaan ehkä parhaiten lähellä sijaitsevien raunioidensa takia. Mukana oli jo tutuksi tullut kööri pohjolan kauhuja: Minä, rakas Sofia, Mikko, Salla ja Miia. Kaikki Liike Ry:n työntekijöitä täältä Mtwarasta. Matkaa oli vaatimattomat 300 kilometriä minkä kulkemiseen täytyy kuitenkin varata reilut kuusi tuntia ja kaksi bussivaihtoa.

Lähettäjä Tansania 2010-11

Saavuimme mestoille noin kello neljän aikoihin ja löysimme lähes välittömästi yösijan jonka saimme kohtuulliseen hintaan. Pieni pyrähdys kaupungin läpi ja olimmekin jo varaamassa seuraavalle päivälle veneajelua jokisuistoille, jossa kerrottiin olevan paikallisten virtahepojen piilopaikka. Seuraavana päivänä auto kävi noukkimassa meidät satamaan, jossa englantilainen Mike oli ilmestynyt oppaaksemme kahden dhow -veneen kylkiäisenä. Tunti kului lilluen mangroove maastoja pitkin hiljalleen eteenpäin kunnes alkoi tapahtua. Toinen kuskeista huomasi edessäpäin olevan liikettä ja kaikkien kameroista oli loppumassa tila jo pelkistä vedenloiske-kuvista. Ei kulunut kauan, kunnes ensimmäinen Afrikan eläinkohtaaminen oli sinetöity. Kolmenkymmenen metrin päässä veneestämme pärskähti pintaan korvia heilutteleva virtahepo perhe, jotka pitivät etäisyyttä veneeseen uimalla omalle pikku suistolleen turvaan. Siinä ne sitten aikansa tuijottelivat meitä. Välillä mennen veden alle, välillä nousten pintaan, välillä tullen lähemmäs ja peruuttaen takaisin kauemmas. Tilanne oli erityisen mukava ja leppoisa, kun dhow – venekuskit heittävät ankkurin veteen ja jäimme lillumaan ja katselemaan virtahepojen leppoisaa elämää. Ketään muita ei ollut paikalla meidän lisäksi. Pienenä erikoisuutena oppaamme osasi kertoa virtahepoja olleen parhaimmillaan yli 500 kappaletta tällä alueella, mutta Etelä-Afrikasta tulleiden salametsästäjien seurauksena kanta oli tippunut vain kymmenes osaan siitä. Hyvä ensimmäiseksi safari kokemukseksi.



Päästyämme takaisin virtahepojen parista päätimme käydä syömässä rantaravintolassa jonka omisti tansanialais-tanskalainen pariskunta. Ravintolan lisäksi tähän rantaan kuului 3 kilometriä lähes valkoista hiekkaa pakollisten palmujen ja kirkkaan turkoosin veden kanssa, joka säilyy nousuveden aikanakin polven korkeudella pitkän matkaa ennen kuin syvänteen reuna alkaa lähestyä. Ranta jonka äärellä voi korkata yhden, hukuttaa huolensa taivaan ja meren välisen rajan etsimiseen ja nostaa maljan.



Kolmas päivä oli pyhitetty aamu-uinnille samalla loistavalla rannalla ja iltapäivä Kilwa Kisiwanille, tuolle Unescon maailman perintokohteelle. Tämä pieni saareke Kilwa Masokon vierelle oli kulta-aikanaan 1200- luvulla merkittävä kauppareitti mm. Zimbabwen kultakaivosten ja Persian välillä ja toimi ensimmäinen satama koko Itä-Afrikan rannikolla. Arabi sulttaanien jälkeen sitä olivat miehittäneet niin portugalilaiset kuin Omanin omat sulttaanit, käyden kauppaa aina arvoesineistä orjiin. Nykyisistä rakennuksista on suurimmaksi osaksi jäljellä raunioita lukuun ottamatta muutamaa hienosti säilynyttä moskeijaa ja arabialaista linnoitusta, joka muutti hiljaisen rannikkonäkymän vakuuttavaksi panorama -näkymäksi. Saaren ehdoton riesa oli tosin pahansisuiset muurahaiset jotka koettelivat seurueen hermoja useampaan otteeseen, mutta niistäkin selvittiin ja hienon päivän kruunasi upea auringonlasku parvekkeeltamme. Oli aika mennä nukkumaan sillä aamubussi nostaa kytkintä kello 06.00.