Budjettikriisiapua

Aika. Se vierii eteenpäin silloin jos ei pysähdy katsomaan ympärilleen. On kulunut aikalailla tarkalleen kaksi vuotta siitä, kun palasin Suomeen Australiasta (pari päivää sinne tänne). Silloin aikomuksena oli tulla vain vierailulle ja jatkaa matkaa Etelä-Amerikkaan. Kuitenkaan niin ei käynyt vaan elämä muuttui ja sen myötä myös suunnitelmat. Ja nyt on uusia.

Kaksi vuotta on riittävä aika kerätä rahaa lähes mille tahansa reppureissumatkalle, jos kykenee olemaan säästeliäs tekemisissään Suomen kamaralla (tämä ei ole niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa), sairastumatta, loukkaantumatta vakavasti ja jaksaa odottaa sitä hetkeä, kun ilmestyt rinkka selässä Helsinki-Vantaa lentokentälle, lentosi numero patsastelee jättimäiseltä ilmoitustaululta ja katselet ilmaan nousevia koneita. Vaikka monet ovatkin kysyneet paljonko reissuun on varattu rahaa, ei summa varsinaisesti kerro minkälaisia rajoituksia olet saattanut joutua tekemään elämässäsi saadaksesi tuon rahan kasaan. Ajattelin nyt avata tätä säästämisen mytologiaa, joka niin monille tuntuu vaikealta. Joten aloitetaan:

Palkka. Ansaitsen kuukausipalkkaa sihteerin työstä 1660 euroa, josta verojen jälkeen minulle jää käteen n. 1 200 euroa kuukaudessa. Minulla tosin on tiettyjä etuja perheyrityksen puolesta, jonka perusteella palkkani voisi teoreettisella tasolla sanoa olevan lähempänä n. 2 000 - 2 100 euroa, mutta pysytään nyt tuossa alkuperäisessä summassa. Tällöin vuosi ansioni on 1 660 € x 12 eli 19 920 €. Sillä pitäisi saada maksettua perustarpeet joita itse katson olevan vuokra, vesi, sähkö, vakuutukset, netti, puhelin ja tietysti ruoka.

Vuokra: 4 800 € / vuosi (sisältää veden)
Sähkö: 400 € / vuosi
Vakuutukset: 100 € / vuosi
Netti: 500 € / vuosi
Puhelin: 300 € / vuosi
Ruoka: 4 000 € / vuosi

Nämä perustarpeet tekevät vuodessa yhteensä 10 100 euroa. Joten kun perustarpeet vähennetään vuoden palkasta jää jäljelle summa 9 820 euroa. Ei mikään paha summa vuodelta, mutta kukaan ihminen tuskin pystyy siirtymään talviunille vuodeksi (tosin se olisi hienoa) ja säästää koko potin sitä hetkeä varten, kun olet valmis lähtemään.

Teen alkuun muutaman karun olettaman. Sinulla on hallussasi jo kaikki matkustamista varten tarvittavat tavarat, joten sinun ei tarvitse ostaa matkaa varten enää mitään. Jos tämä ei ole totta voi budjettiin lisätä mitä tahansa 100 ja 1 000 euron väliltä. Sillä saa ostettua hyvän rinkan ja sälää, mitä sitten missäkin päin maailmaa tarvitsee esim. makuupussin, taskulampun tai.. vaikka pallon. Lisäksi on todettava, että jos kärsisin vakavasta lääkkeitä vaativasta sairaudesta, olisin keskellä uuden asunnon hankintaa tai uskoisin kaikkeen mitä ruotsalaisessa pikkumökissä keskellä talvea piileskelevä Hannu sanoo, todennäköisyydet ovat että tällä tulotasolla ei hirveästi rahaa jäisi käteen. Näin ei kuitenkaan ole. Tämän jälkeen onkin kysymys enää ajanviettotavoista ja harrastuksista.

Ja ajanvietto joka vaatii vähän tai mielellään ei yhtään rahaa, on lähellä sydäntä. Lenkkeily maksaa vähän, netin käyttö maksaa vähän, kirjojen lukeminen maksaa vähän. Tietenkin tämänkaltaisiin harrastuksiin voi usein liittää tylsyyteen ja yksinäisyyteen. Ja tietyllä tavalla se on totta, mutta usein se on myös uskomattoman hauskaa. Parhain esimerkki tästä on varmaankin nettissä surffailu. Kuvitteleppa ajanviete, jossa sinä päätät onko käyttämäsi aika opettavaista, viihdyttävää vai täyttä paskaa joka kuitenkin jostain kumman syystä saa sinut nauramaan. Itselleni se on kaikkea näitä asioita. Saatan hyvin lukea mielenkiintoisia artikkeleita Hans Roslingin uusista statistiikoista, katselen uusimpia tv-sarjoja streemauksella ja nauraa silmät vedessä kuinka jotkut vääntää kaksoissateenkaarien fiilistelystä lauluja, jotka päätyvät iTunesiin myyntiin - kaikki yhden tunnin sisällä.

Ei kuitenkaan kannata käsittää väärin, sillä vietän aikaa myös kavereiden kanssa silloin tällöin. Osaa näen useammin, toisia harvemmin. Juttu tuntuu olevan niin, että tekemiset kavereiden kanssa helposti johtavat rahan käyttöön. Mennään katsomaan leffaa, käydään ulkona syömässä, biletetään, lista jatkuu - ainakin tietyntyyppisten kavereiden kanssa. Itselläni on ollut onnea siinä mielessä, että minulla on kavereita, jotka ovat (ehkä vahingossa) myös kiinnostuneita asioista jotka vaativat vähän rahaa. Esimerkiksi erilaiset lauta- ja videopelit ovat loistavaa vaihtelua yksinäisille harrastuksille. Sofia nimisen tyttöystävän (hänestä lisää myöhemmin) kanssa tulee puolestaan laitettua ruokaa, keskusteltua ja hölmöiltyä omalla tavallamme. Päällepäin näyttäisi siltä ettei tämä kaveri päätään seinään hakkaa työaikojen ulkopuolella.

Minun kohdalla riittävä budjetti vajaan vuoden kestävälle reissulle on 9 000 euroa, jonka voisi sanoa olevan puolentoista/kahden vuoden työn tulos (riippuen katsomistavasta). Tämä summa sisältää lentoliput, lisävakuutukset, majoitukset, ruuat, juomat, kissat ja koirat - you name it, I got it. Ja jos ajattelee, että on mennyt kaksi vuotta ja saanut kasaan 9 000 euroa, tekee se 4 500 euroa per vuosi. Se ei ole todellakaan hyvä saavutus omasta mielestäni. Hyvin olisin tuohon summaan saanut lisättyä ainakin muutaman tuhat euroa jos olisin ollut tarkempi rahojen kanssa. Joten myös minulla on vielä opittavaa säästämisestä.

Ja jottei tämä blogi karkaisi aivan tuhottoman pitkäksi (minkä se jo teki), tehdään tiivistelmä loppuun. Kaikenkaikkiaan kysymys on siitä, että jos haluat tehdä matkan minkä tulet muistamaan koko loppuelämäsi, ei sinun tarvitse säästää vuosikymmeniä kasaan rahavuorta jolla pääsee maailmalle. Todennäköisyydet ovat, että jos olet töissä, saat saman verran tai enemmän palkkaa kuin minä kuukaudessa (pääkaupunki seudulla tietysti omat kertoimet) ja osaat säästää, on sinulla helvetin hyvät mahdollisuudet saada rahat kasaan vuodessa tai kahdessa. Itsestäni ei tunnu, että olisin hirveästi uhrannut tai luopunut mistään päästäkseni tähän pisteeseen.

Joten. Tiputa ne jokaviikonloppuiset baarikierrokset kerta kuussa tai kahdessa tasolle, jätä se uusi iPad ostamatta, kokeile vähän maksavia harrastuksia ja seuraa perässä. Lupaan ettet tule katumaan.