Nyt on jo pari viikkoa keritty kotiutua Suomessa ja onhan se ollut hienoa tulla takaisin kun saa nauttia taas niistä asioista mitä on maailmalla eniten kaivannut. Ystävät, ruisleipä ja sauna. Aaah näitä arkisia, mutta niin tärkeitä mukavuuksia mitä oppii arvostamaan paremmin kun on niistä on ollut erossa lähes 11 kuukautta.
Australiasta piti tulla pitkän kaavan mukaan Suomeen eli jenkkilän yli oli lennettävä kun liput oli etukäteen ostettu ja ehdot sanovat ettei saman mantereen halki voi lentää kuin yhden kerran. Qantasin toimissa sitten sovittiin uudet lentosuunnitelmat, jotka menivät seuraavasti:
Melbourne - Los Angeles - 14 tuntia
Los Angeles - Lontoo - 10 tuntia
Lontoo - Helsinki - 3 tuntia
Tämän lisäksi matkaan sisältyi 10 tunnin odottelu Los Angelin lentokentällä, jossa kaikki puhuivatkin yllättäen espanjaa! Meinasi mennä kieli solmuun kun hampurilaista tilattiin espanjaksi, mutta pari vuotta sitten koulussa opeteltu espanja pelasti tällä kertaa täydeltä nöyryytykseltä. Aika hyvin siellä lentokentän lattiallakin unta sai muutaman tunnin vaikka kova härdelli siellä olikin päällä. Pienenä erikoisuutena mainittakoon että LA - Lontoo lennolla vieressäni istui varmasti maailman läskein slovaki ja olin varma että jos kone tekee pakkolaskun niin me kaksi kuolemme varmasti. Slovaki ei pysty liikkumaan ja minä olen slovakin. takana jumissa.
Eli seikkailu on nyt ohitse? Miltä nyt tuntuu? Vituttaako olla Suomessa? Mitä seuraavaksi? Ei. Hyvältä. Ei. No tyttöystävä on nyt Argentiinassa harjoittelemasa gaucho-elämää ja eihän tätä rakkaustarinaa vielä ole saatu päätökseen. Edessä on siis matka Etelä-Amerikkaan. Ikävä on kova, mutta pitää saada rahaa.
Tämä blogi vaipuu toistaiseksi horrokseen, mutta tarkkailkaa tilannetta uuden vuoden jälkeen jolloin olisi reissuun tarkoitus taas lähteä.
1 comment:
Tervehdys, tutkailin...
Post a Comment